Ihmiset kuvittelee tietävänsä mitä mun elämä on mutta niillä ei ole hajuakaan! Ne ei ymmärrä että kaikkea ei näe pinnalta. Ihminen voi esittää hyvinvoivaa ja onnellista, mutta ei se tarkoita että se sitä oikeasti olisi, tai että sen ihmisen elämä olisi helppoa. Tai että jos sä joskus naurat tai olet hetken aikaa onnellinen, et voi olla sairas. En mä valita mun ongelmistani kaikille, tai kerro sairauksiani ja vaikeuksiani. Ei se silti tarkoita etteikö mulla niitä olisi, tai että mun elämä olisi helppoa. Mutta kroonisesta sairaudesta kärsiväkin voi olla onnellinen. Ei sairaus tarkoita sitä että ihmisen täytyisi katkeroitua ja etteikö se pystyisi nauttimaan elämästä ja elämään edes jollain tavalla hyvää elämää. Elämä ei ole mustavalkoista. Itse asiassa moni kroonisesta sairaudesta kärsivä ja vaikeita kokemuksia kokenut voi arvostaa elämää enemmän kuin "vähemmällä selvinnyt" (jos niin voi sanoa..).

Pakko (?)

http://www.inhimillisiauutisia.fi/jos-ma-voisin/875358

Yhteiskunta rajoittaa vähän joka asiaa. Ihme että täällä saa enää edes ajatella itsenäisesti. Voisi jokainen miettiä mitkä asiat on ihan oikeita pakkoja tai velvollisuuksia ja mitkä sellaisia jotka itse on vain omassa päässään kehittänyt. Haluaako sitä elää elämänsä niin että menee eteenpäin miettimättä ja kyseenalaistamatta asioita ja tekee asioita joita ei edes ole välttämätöntä tehdä vai keskittyykö sellaisiin asioihin jotka ovat oikeasti hyödyllisiä ja itselle mieluisia.