Sisäinen eheys

http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/ego_reprogramming.html

Iso osa ihmisistä ei osaa korjata omia haavojaan vaan jäävät niiden vangiksi loppuelämäkseen, ja se aiheuttaa usein ongelmia ihmissuhteissa.. Ajattelevat että he ovat jotenkin syntyjään pahoja ja projisoivat tämän myös ulospäin muihin ihmisiin. Kokevat että muita ihmisiä tulee rangaista ja "koulia" koska näkevät muut ihmiset yhtä pahoina kuin itsensä näkevät.. Näkevät kaiken vihan ja pelon kautta. Eivät usko hyvään ihmisessä, ihmisen sisimmässä. Tästä on niin paljon esimerkkejä. Yleensä ne jotka meitä kohtelevat huonosti ovat niitä haavoitettuja lapsia jotka eivät osaa sitä haavoittuneisuuttaan kohdata eivätkä hoitaa. Ne jotka halveksivat, vähättelevät, haukkuvat, tuomitsevat, ne ihmiset on juuri niitä jotka ovat jääneet vaille sitä rakastavaa vanhempaa. Eivät he pysty sitä omille lapsilleen (tai muille) tarjoamaan, kun eivät pysty sitä tarjoamaan edes itselleen. Nytkin joku saattaa vähätellä tätä tekstiä ja tätä linkkiä, "mitä hömpötystä tuokin on". Niinpä niin.. Siellä se ego kummittelee. Siellä se vahingoittunut lapsi huutaa.. Jokaisella se on, osa tosin haluaa korjata ne rikki menneet kohtansa eivätkä siirtää niitä eteenpäin. Se on sitä oikeaa aikuisuutta ja oikeaa vastuunottamista itsestään. Ei se että teet töitä niin että kuolet siiihen tai muuta vastaavaa. Ei osa ihmisistä kasva henkisesti aikuisiksi koskaan. He jäävät oman tunne-elämänsä vangeiksi loppuelämäkseen.

http://juhanimattila.blogspot.fi/2012/08/tyouupumus.html

"Sairaudeksi muuttunut uupumus ei ole pikkujuttu; se ei korjaannu levolla eikä virkistyksellä. Liikunnan lisääminenkin parantaa vain fyysistä kuntoa. Yleensä kyseessä on vaikeampi tila kuin masennus koska depressiolääkkeet eivät tehoa toivotulla tavalla".

Jos ihmisellä on uupumus niin se ei parane perseelle potkimalla tai pakottamalla tämä ihminen töihin tai kouluun... Uupunut ihminen tarvitsee aikaa, lepoa ja armollisuutta itseään kohtaan. Eikä se paraneminen tapahdu hetkessä. Uupunut ihminen ei ole laiska, eikä ole itse päättänyt väsyä, tai päättänyt että minäpä en nyt tee mitään. Uupunut ihminen ei ole huono vaan on yleensä suorittanut elämää, ollut tunnollinen liian kauan. Jos se on väärin niin sitten minä olen "väärä"..

"1940- ja 1950-luvulla psykiatria Suomessa perustui somaattiseen lääketieteeseen. Tyypillistä ajan ajattelulle oli psyykkisesti sairastuneiden rinnastaminen rikollisiin." No ei ole ihme että on välillä tullut tälläinen olo kun on ollut psyykkisen hoidon piirissä.. KYLLÄ IHMISET ON SEKAISIN. ENKÄ TARKOITA OIKEASTI SAIRASTUNEITA. http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykiatria

"Sotavuosina 1943-45 ei psyykensairauksia juurikaan tutkittu eikä lääketieteellisissä lehdissä julkaistu psykiatrian alan artikkeleita. Mielisairaille pyrittiin antamaan ajanmukainen hoito. Yleinen käsitys oli, että sairautta ei voitu parantaa sen perinnöllisen funktion vuoksi. Tutkimusta ei myöskään koettu tarpeelliseksi. (Peltoniemi I osa 1986: 130, 141). 1940 - 1950- luvuilla suomalainen psykiatria perustui somaattiseen lääketieteeseen. 1940- luvulla psykiatria oli myös epäsuosittu tutkimusala ja vallalla oli hoidollinen pessimismi. Toiminnan tarkoituksena oli lähinnä potilaiden säilyttäminen ja vahinkojen ehkäiseminen. Suomalaista lääketiedettä leimasi myös orientoituminen saksalaiseen kansallissosialistiseen lääketieteeseen. 1940 - 1950- lukujen tyypillisenä piirteenä esiintyi myös psyykkisesti sairastuneiden rinnastaminen rikollisiin ja sairauksien kuvailu ja luokittelu sekä persoonallisuuden ja älykkyyden mittaminen ja luokittelu erilaisilla testeillä. Psykiatrian asema ja status olivat alhaiset, eikä ensisijaista parantamisen funktiota ollut. (Peltoniemi II osa 1986: 338, 497, 499) 1940- luvulla esiintyi pyrkimys holistiseen näkemykseen, kristillisen näkemyksen rinnalle vakiintui keskustelu psyyken ja sooman välisistä suhteista, keskustelu laajeni käsittämään mielisairauksien hulluus liitettiin nerouteen. (Saarnio 1946/8)"

http://web.archive.org/web/20070613084159/http://wwwedu.oulu.fi/sampo/97-98/logo/appro/vallatto/historia.htm

Ehkä sitä voisi olla itseäänkin kohtaan armollisempi. En ihmettele miten sitä välillä tulee niin ankaraksi ja tuomitsevaksi ja vihaiseksi. Ei tää maailma anna armoa kellekään.. ja osa ei saa ymmärrystä koskaan, siksi ne huutaa ja tuomitsee. Osa elää oman egonsa kautta eikä tunnista mikä on oman sisimpänsä ääntä.. Ne ruokkii vain sitä egoaan ja kuvittelee että se on osa niitä, kyllähän se osa onkin, mutta vain yksi osa jolle ei saisi antaa liian isoa roolia. Sen voi minimisoida, ja olla antamatta sille voimaa. Voi olla uskomatta siihen. Ego uskoo kaikkeen pinnalliseen, ulkokultaiseen, kaikkeen turhaan, ihmisten erotteluun, vihaan, arvosteluun, tuomitsemiseen, kaunaan. Kaikkeen pahaan. 

Sometimes people confuse self-love with big ego. The two are totally different. A person with a big ego thinks they are better than others. A person who loves him or herself doesn't think they are better or worse than others. Comparing is useless, as we all have strengths and weaknesses. Focusing on one or the other is not the whole picture. If you love yourself, you know you are worthy of love, of good things in life, and that you are capable of unlimited great things. You will inspire others to realize the same about themselves as well.
~Doe Zantamata

www.quotesaboutliving.com

Jos ihminen ei saa valittaa tai sanoa silloin kun on paha olo niin sitten tapahtuu näitä kouluampumisia ym. kun se ihminen kokee olevansa niin väärinymmärretty eikä kukaan ole kuunnellut. Sitten ihmiset raivoavat ja huutavat että miten joku voi tehdä tuollaista.. No miten voi, miettikää. Ei mulla mitään sellaisia ajatuksia ole, piti ihan varalta sanoa, mutta en mä ihmettele jos tarpeeksi epäoikeudenmukaisuutta ja päähän potkimista tapahtuu että ihminen sekoaa. Eikö ihmiset todellakaan tajua? Ei näyttänyt ainakaan aikoinaan tajuavan jos nettiä seurasi.. Joskus vaan menettää niin toivonsa koko ihmiskuntaan, että miten ihmiset ei oikeasti mieti. Eikö ne yhtään mieti asioita??