Faktatieto vs. avoin mieli

Monet ihmiset kuvittelevat olevansa niin helvetin fiksuja ja kokevat tarvetta leimata kaikki jotka haluavat uskoa niihinkin asioihin joita ei voi tieteellisesti todistaa typeriksi. Kysehän on uskosta. On asioita joista ei vaan tiedetä, joita ei voida todistaa todeksi millään tavalla, eikä myöskään epätodeksi. Esim. se että onko Jumala olemassa niin sitä ei  voi todistaa. Ei voida todistaa että Jumala on olemassa, mutta ei voida myöskään todistaa täysin aukottomasti ettei Jumalaa ole olemassa. Kyllä varmaan siis tähän on joku muka täydellinen faktatieto, ettei ole millään tavalla mahdollista että Jumala olisi olemassa, mutta se on silti vain tiettyjen ihmisten mielipide ja tietyn määrittely ja mittaustavan tulos. Viisas ymmärtää ettei ihminen vielä tiedä LÄHESKÄÄN kaikkea. Kaikkia tapoja tutkia ja testata asioita ei olla vielä keksitty. Miksi se on niin vaikea uskoa johonkin mitä ei ole sataan kertaan tieteellisesti todistettu? Se että haluaa ajatella avarakatseisesti, pohtia eri vaihtoehtoja ja avata oma mielensä kaikelle mahdolliselle ei tee ihmisestä typerää tai hörhöä. Joillekin kaikenlainen henkisyys on tärkeää ja asioiden pohtiminen muullakin tavalla kuin pelkällä järjellä. 

Kateus ja katkeruus

Kateus on kamala tunne. Samoin on katkeruus. Jospa jokainen yrittäisi olla tyytyväinen omaan elämäänsä eikä miettisi aina mitä se toinen saa enemmän, ja miten se toinen on onnellisempi ja miten sillä toisella on sitä ja tätä. Elämä ei ole aina oikeudenmukaista, ei myöskään mustavalkoista. Toisen ihmisen hyvinvointi ja onnellisuus ei ole itseltä pois. Päinvastoin onnellisuus lisää onnellisuutta. Viha ja katkeruus lisää vihaa ja katkeruutta. Saat sen mitä annat maailmalle. Jos annat sille vihaa, saat vihaa takaisin. Jos annat hyvää, saat hyvää. Haluatko oikeasti olla osa pahuutta ja negatiivisuutta..? Vai osa hyvinvointia ja onnellisuutta? Se on sinun itsesi päätettävissä kumpaa haluat tähän maailmaan antaa. Kumpaa asiaa viljelet elämässäsi.

Järki ja tunteet

Miten sen voisi selittää, jos joku ei tunnu oikealta niin ei se ole oikein. Ei kaikkeen tarvitse olla loogista selitystä eikä sitä tarvitse aina etsiä. Joskus riittää pelkkä tunne. Ihminen ei ole pelkkä mieli, ja ruumis... Itse en ainakaan halua elää liian "järkevää" elämää sillä se tekee kaikesta jotenkin kamalan tyhjää, onttoa ja yksitoikkoista. Kaikki luovuus, ja kaikki hauska häipyy kun etsit aina loogisen selityksen ja elät pitäisi ja pakko-elämää. Aivan kamala vaihtoehto ja sitäkin olen elänyt ja elän vieläkin enkä tiedä mitään hirveämpää.. Ei ihminen ole kokonainen jos hän ei osaa ottaa itseään kokonaisvaltaisesti huomioon vaan elää pelkästään järjellä. Ihmisessä on niin monta eri ulottuvuutta ja ne kaikki pitäisi ottaa huomioon eikä vain sivuuttaa osaa. Tunteet, vaistot, intuitio, kaikki kuuluu pakettiin. Nimenomaan tunteiden ja järjen pitäisi toimia yhteistyössä ei niin että jompi kumpi ottaa vallan. Lisäksi ihmisyyteen kuuluu hengellisyys. Sen osan osa sivuuttaa kokonaan. Se on myös tärkeä.