Elämän usko

Mikään ei raivostuta niin paljon kuin yltiörealistisuus ja kyynisyys. Tai lähinnä se että jos sä itse koet tarvetta uskoa esim. kohtaloon, tai uskot myös asioihin joita ei ole välttämättä tieteellisesti todistettu niin sut haukutaan typeräksi. Aargh! On typerää kuvitella tietävänsä kaikesta kaiken. Nämä typeräksi haukkuvat itse asiassa tekevät itse itsestään typeriä! Kyllä tieteelläkin on paikkansa ja tarkoituksensa tässä maailmassa, mutta niin on myös USKOLLA. Enkä ikinä halua kyynistyä niin pahasti että menetän uskoni tähän elämään ja haaveisiin ja johonkin parempaan.. Että kokisin tarvetta talloa muiden ihmisten unelmat, vain sen vuoksi että omani on kadonneet, tai koska en itse kykene enää haaveilemaan tai uskomaan parempaan. Joo kiitti mulle riitti negatiivisten ihmisten seura. Ei enää ikinä.