Rakkaus

Rakkaus on ilmaista, sitä ei tarvitse säännöstellä tai jaella vain tiettyihin kohteisiin. Vain ehdollisesti itsensä hyväksyvät ja rakastavat ajattelevat, että rakkaus pitää jotenkin ansaita, mutta ei sitä tarvitse ansaita. Jokainen ihminen on rakastamisen arvoinen koska jokainen meistä on pohjimmiltaan ihan samanlainen. Jokainen ihminen syntyy tähän maailmaan täysin puhtaana ja viattomana eli siis täydellisenä ja jokaisen ihmisen sielussa on rakkaus ja rauha. Moni ei vain pidä yhteyttä siihen, ja osa lukitsee oven omaan sisimpäänsä koko elämänsä ajaksi ja näin elää rakkaudetonta elämää. 

Hyvin usea ihminen myös ajattelee mielessään (ainakin joskus), että on ihmisiä jotka eivät ansaitse arvostusta, hyväksyntää eikä rakkautta. Että osa ihmisistä on vain jotenkin viallisia ja pahoja ja he eivät tarvitse apua, armoa tai hyväksyntää. Mutta sellaiset ihmiset eivät näe sitä, että eivät hekään ole täydellisiä ja se millaiseksi ihmisen persoona ja elämä muodostuu johtuu hyvin paljon siitä millaiset geenit ja millainen kasvatus ja elämä hänellä on ollut.

Jos ihminen oikeasti haluaa uskoa siihen, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä eikä paha, ja että ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia ei hän koe tarvetta tuomita yhtään KETÄÄN. Päinvastoin silloin hän nimenomaan haluaa ymmärtää sitä miksi ihminen käyttäytyy kuten käyttäytyy ja on sellainen kuin on, koska siihenkin on syy. Kaikkeen on syy jos oikein tarkkaan katsoo. Totuus vain on se että tämä maailma on aika kamala. Ihmiset on epätäydellisiä ja puutteellisia ja koko maailma kärsii aivan valtavasta rakkauden puutteesta.

Ei oo toisen ihmisen kunnioittamista kohdella toista aikuista ihmistä ylimielisesti ja holhoavasti ja näin monet tekevät. Jokainen aikuinen ihminen itse tietää mikä sille on parasta, mitkä sen voimavarat ja kyvyt on.. Jos ei tiedä niin se osaa kyllä yleensä hakea apua tai neuvoa. Niitä neuvoja ei tarvi jaella ilman että sitä pyydetään, ja mitä sitten vaikka tekee välillä vääriä ratkaisuja ja valintoja? Jokainen niitä tekee joskus ja yleensä se ihminen itse maksaa niistä eniten. Virheistä voi myös oppia, siksi ne onkin niin tärkeitä. Eikä se ole ihan sama miten sä tätä elämää elät. Mulle ainakin sillä on väliä. Myös sillä miten mä muita ihmisiä kohtelen.

Elämä

Elämänhallinta ei ole sama asia kuin elämän ja itsensä kontrollointi! Joillakin on elämänhallinta paremmalla tolalla, joillakin huonommalla. Se että joku ei hallitse sitä taitoa ei tarkoita sitä että se olisi jotenkin huono ihminen.. Lisäksi elämänhallinta vaihtelee elämän aikana. Joskus ihmisellä on enemmän asioita hoidettavanaan ja vaikea pitää pakkaa niin sanotusti kasassa ja joskus taas on vähän helpompaa. Aivan kuten ei luonteenpiirrekään voi olla huono tai hyvä. Osa on pikkutarkkoja ja osa huolettomia, ne on vain persoonallisuuden piirteitä ja sinällään täysin neutraaleja.

Vaikka kukaan muu ei mua kohtaan pystyisi olemaan armollinen niin AINAKIN MÄ ITSE VOIN SITÄ ITSELLENI OLLA.

On turha odottaa täydellistä hyväksyntää epätäydellisiltä ihmisiltä (joita me kaikki ollaan).. Ei tule vastaan sellaista ihmistä joka pystyisi mut hyväksymään aivan täydellisesti, se ei vain ole mahdollista. Elämme epätäydellisessä maailmassa epätäydellisten ihmisten parissa. Mitä nopeampaa sen asian ymmärtää niin sitä parempi.. Sitten ei enää yritä tavoitella jotain mitä ei tule koskaan tavoittamaan. Eikä kuluta elämäänsä täysin turhien ja epärealististen tavoitteiden havitteluun.

Musta ja valkoinen

Joidenkin ihmisten elämä on jatkuvaa äärirajoilla roikkumista ja mustavalkoisuutta. Kiirettä ja pakkoa. Eikä ne edes itse tajua aiheuttavansa sen kiireen itselleen. Tällaisten ihmisten seurassa alkaa itsekin stressaantumaan ja ahdistumaan. Ihan kuin joku kuolema olis koko ajan uhkaamassa. Mitä ne oikein pelkää? Itse niiden pitää tajuta pysähtyä. Kukaan muu ei niitä pysäytä elleivät sitten pyydä apua. Eikä kukaan aikuisen ihmisen vapaa-aikaa kontrolloi. Onhan sellaista varmaan kaikilla joskus, mutta jos koko ajan on paha olo ja kiire niin pitäis tajuta tehdä asialle jotain! Ei kukaan aikuisen ihmisen hyvinvoinnista huolehdi kuin se ihminen itse. Joku järki käteen..

Aidot ihmiset häiritsee feikkejä. On kai niin hienoa kuvitella olevansa täydellinen ihminen jossa ei ole mitään säröjä tai kulumia. Jos joku rikkoo tämän harhan niin tottakai se ärsyttää. Tai se että joku uskaltaa joko pakon edessä tai muuten näyttää heikkoutensa. Narsistinen ihminen voi jopa raivostua toisen ihmisen heikkoudesta niin pahasti että pahoinpitelee tämän ihmisen joko verbaalisesti tai fyysisesti.

Henkinen tai fyysinen väkivalta ei ole koskaan hyväksyttävää tapahtui sitä sitten kotona, koulussa, parisuhteissa, työpaikoilla tai vaikkapa terveydenhoidossa. Väkivalta on väkivaltaa vaikka sen verhoilisi mihin muotoon vaan ja tapahtui se missä paikassa tahansa. Mikään ei oikeuta ihmistä käyttämään henkistä tai fyysistä väkivaltaa eikä omia väärin tekemisiään ei voi perustella millään syyllä. Se että ihminen on auktoriteettiasemassa ei tarkoita että hän saisi käyttää valta-asemaansa jotenkin väärin. 

Jos vahvuus tarkoittaa kovuutta tai kylmyyttä niin mä en halua olla vahva. Jotkut oikeasti uskoo siihen, että ei ole muuta vaihtoehtoa ja sitten ne yrittää hakata sun päähän sitä, ja jos et tee niin kuin ne haluaa niin olet jotenkin huono ja sussa on jotain vikaa. Kaikkien pitäisi olla kusipäitä niiden mielestä. Se on kuulema ainoa keino selviytyä tässä maailmassa. Ei mun tarvi nostaa tai laskea itseäni samalle tasolle niiden kanssa että pärjään, voin vaihtaa maisemaakin ja siirtyä pois kiusaajien keskeltä. Ei tarvi muuttua kusipääksi jotta voit pärjätä kusipäiden kanssa.

En halua olla vahva jos vahvuus on tuollaista mitä ihmiset kuvittelee sen olevan.

Ei ihmisen tarvitse lunastaa omaa ihmisarvoaan, vaikka osa kuvitteleekin niin. Ne on väärässä.