Rakkaus on ilmaista, sitä ei tarvitse säännöstellä tai jaella vain tiettyihin kohteisiin. Vain ehdollisesti itsensä hyväksyvät ja rakastavat ajattelevat, että rakkaus pitää jotenkin ansaita, mutta ei sitä tarvitse ansaita. Jokainen ihminen on rakastamisen arvoinen koska jokainen meistä on pohjimmiltaan ihan samanlainen. Jokainen ihminen syntyy tähän maailmaan täysin puhtaana ja viattomana eli siis täydellisenä ja jokaisen ihmisen sielussa on rakkaus ja rauha. Moni ei vain pidä yhteyttä siihen, ja osa lukitsee oven omaan sisimpäänsä koko elämänsä ajaksi ja näin elää rakkaudetonta elämää.
Hyvin usea ihminen myös ajattelee mielessään (ainakin joskus), että on ihmisiä jotka eivät ansaitse arvostusta, hyväksyntää eikä rakkautta. Että osa ihmisistä on vain jotenkin viallisia ja pahoja ja he eivät tarvitse apua, armoa tai hyväksyntää. Mutta sellaiset ihmiset eivät näe sitä, että eivät hekään ole täydellisiä ja se millaiseksi ihmisen persoona ja elämä muodostuu johtuu hyvin paljon siitä millaiset geenit ja millainen kasvatus ja elämä hänellä on ollut.
Jos ihminen oikeasti haluaa uskoa siihen, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä eikä paha, ja että ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia ei hän koe tarvetta tuomita yhtään KETÄÄN. Päinvastoin silloin hän nimenomaan haluaa ymmärtää sitä miksi ihminen käyttäytyy kuten käyttäytyy ja on sellainen kuin on, koska siihenkin on syy. Kaikkeen on syy jos oikein tarkkaan katsoo. Totuus vain on se että tämä maailma on aika kamala. Ihmiset on epätäydellisiä ja puutteellisia ja koko maailma kärsii aivan valtavasta rakkauden puutteesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti