"Narsismissa on kysymys pahan olon siirtämisestä. Psykoanalyytikot puhuvat introjektiosta, mikä tarkoittaa sisäistämistä, narsismin tapauksessa sitä, että paha muovautuu jollain tavalla ihmisen minäkuvaan."

Janne Viljamaa- Pidä Puolesi-irti narsistin hampaista

Tässäpä hyvin kuvattu se mitä olen jo kauan ajatellut omassa mielessäni. Se että osa, hyvinkin iso osa ihmisistä pitää ihmisiä syntyjään ja pohjimmiltaan jotenkin pahoina. Näin hän tai ne näkevät ihmiset aina kielteisessä valossa. "Kaikkihan ne varastaa, kaikki on laiskoja" jne. Tällä tavalla sitten selitellään kaikenlaisia pakkokeinoja ja kepillä hakkaamisia, koska "ihmiset vaan on niin pahoja, että jos niitä ei pakota ja kiristä niin ne tekee pahojaan". Narsistinen ihminen on siis tuominnut ihmiset jo etukäteen. Ei ole mahdollista toimia oikein narsistisen ihmisen kanssa. Kaikki ongelmat mitkä sun elämässä on ja jopa sairaudet on narsistisen ihmisen mielestä sun itse aiheuttamaasi ja sinä olet viallinen ja syyllinen kaikkiin vaikeuksiin ja epäonnistumisiin elämässäsi. 

Miten tällaisen ihmisen kanssa voi keskustella mistään asioista koska kaikki on jo ennalta määrätty ja päätelty. Ei ole olemassa hyviä ihmisiä, ei ole ihmisiä joilla on erilaiset geenit ja erilainen elämäntarina ja erilainen kasvuympäristö. Tai sitten on niin että narsistinen ihminen jakaa ihmiset kahtia, eli on olemassa niitä hyviä ja niitä pahoja. Ne jotka menestyvät ovat tietysti "hyviä" ja ne jotka eivät, ovat automaattisesti pahoja. Tällainen elämähän on helppoa. Ei tarvitse miettiä mitään, ei mitään asioita syvemmin, ei syitä eikä seurauksia koska kaikki on jo ennakkoon määritelty eli on olemassa "ne pahat" ja "ne hyvät". Itsehän tällainen ihminen kuuluu niihin hyviin, tietysti.

Alistettu lapsi alistuu aikuisenakin ellei se tajua kuviota.. Monet sitten syyttää yhteiskuntaa ja kaikkia muita ihmisiä paitsi sitä joka on heitä oikeasti alistanut koska se on helpompaa. Kipu on liian kova että pystyisivät kohtaamaan sen mikä on totta ja mikä ei.

Alistaminen

"Alistetulla seurauksena on aina tavalla tai toisella itseluottamuksen menettäminen. Sanoisin, että tällaisen alistajan varsinainen tarkoituskin on juuri tämä. Sitä hän ei ehkä suoranaisesti ymmärrä tai tiedosta, mutta niin se on. Hän haluaa itselleen sellaisia uhreja, jotka eivät voi luottaa itseensä. Yksi asia siitä eteenpäin on varmasti kauhein asia, eli itsearvon menettäminen. Riipaisevampia asioita, joita olen ihmisten kanssa keskustellessani käynyt läpi on se, että uhri toteaa, että hän on tuhonnut minulta ihmisarvon. Luonnehäiriöisen toiminta tähtää toisen ihmisen tuhoamiseen. 

Itseasiassa kaikki se, mitä olen aiemmin sanonut pohjustaa tätä asiaa. Kukaan ihminen ei voi varsinaisesti elää, ellei hän tunne itseään arvokkaaksi. Luonnehäiriöisen kaikki toiminta lopulta tähtää toisen ihmisen täydelliseen tuhoamiseen. Onneton asia tässä on, että kumpikaan osapuoli ei tätä luultavasti selkeästi tiedosta. Uhri ei tiedosta, että alistajan varsinainen tarkoitus on hänen tuhoamisensa. Alistajakaan ei tätä missään tapauksessa myönnä, mutta ei selkeästi tiedosta, että toisen tuhoaminen ohjaa hänen käyttäytymistään mitä suurimmassa määrin.

http://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa/julkaisut/raimo_makela/__new_page_-122734/

Tiettyjen ihmisten seurassa sun pitää jopa piilottaa oma onnellisuutesi koska ne kuvittelee että sun onnellisuus on jotenkin automaattisesti niiltä pois. Tosiasia on ettei onnellisuutta voi omistaa ja se tulee ihmisen sisältä. Sitä voi olla ihan rajaton määrä kuten rakkauttakin.. Aineellista hyvinvointia ei voi eikä tarvitse säännöstellä tai jakaa vain tietyille ihmisille. Se ei ole jotain mitä on jaettu ja lahjoitettu tietyille ihmisille syntymässä, tai tietyn verran. Se on kaikkien ulottuvilla jos he vaan uskoisivat siihen ja siihen että he ansaitsevat sen. Onnellisuutta ja rakkautta voi jakaa muidenkin kanssa. Se ei poistu tai häviä jakamalla. Osa ihmisistä automaattisesti ja tiedostamatta estää tai rajoittaa muiden onnellisuutta jos he itse eivät sitä ole. He keksivät jotain sanottavaa tai sitten ei-kielellisiä ilmaisuja joilla he saavat tavallaan varastettua sun energiaa, positiivista energiaa. 

Negatiivista energiaakin voi jakaa. He kuvittelevat, että kun he saavat varastettua sitä positiivista energiaa että se siirtyy heille. Ei se tosiasiassa siirry. He saa ehkä hetken mielihyvän tunteen siitä, että ovat saaneet toisen yhtä kurjaksi ja onnettomaksi kuin he itse ovat, mutta ei se kestä. Se on vain hetken helpotus ja mielenrauha. Se jäytävä ahdistus ja paha olo, palaa yhä uudelleen ja uudelleen takaisin. Elleivät he ymmärrä tehdä asialle jotain. Elleivät he ymmärrä että se paha olo lähtee heistä ITSESTÄ eikä se paha olo lähde pois muita kiusaamalla ja että heidän on myös mahdollista voida hyvin, ei ainoastaan huonosti. Myös positiiviset tunteet tulee ihmisen sisältä ja ne ovat kaikkien ihmisten saatavilla.

Realistisuus ei ole negatiivisuutta. Negatiivisuus on sitä että näet neutraalit ja positiiviset asiat kielteisessä valossa. Eli myös sitä että jos näet realistisuuden negatiivisena. Tosiasia on ettei ihmiset kykene käsittelemään kaikkia niitä kauheita asioita mitä tässä maailmassa tapahtuu ja sen sijaan että ne myöntäis sen niin ne väittää, että se joka sanoo totuuden ja miten asiat on, on negatiivinen. Eihän tietysti ole tervettä olla liian realistinen. Ihminen tarvitsee myös pakoa todellisuudesta ja esim. uutisia ei kannata lukea tai katsoa kovin usein jos alkaa ahdistamaan jne. Suurin osa ihmisistä pakenee tätä todellisuutta tavalla tai toisella ja eriasteisesti.

Kontrollointi ja itse

"Rentous ei tarkoita laiskuutta, eikä se tarkoita välttämättä tehottomuuttakaan."

Kun elämä ja ihmiset tosiaan on epätäydellisiä niin olisi vain parempi oppia hyväksymään se eikä väkisin muuttaa ihmisiä. Jokainen muuttakoon vain itseään (jos haluaa), muita meillä ei ole oikeus edes muuttaa. Kontrollointikin on eräänlainen alistamisen muoto, mutta monet ei tätä tajua vaan hokevat vaan itselleen kuinka he haluavat vain sun parasta tai että "mä haluan vain auttaa muita ihmisiä". Auta ensin itseäsi koska auttamalla itseäsi autat muitakin ihan luonnostaan, et väkisin.

http://www.kauneusjaterveys.fi/terveys-hyvinvointi/mieli/oletko-kontrollifriikki

Toisen ihmisen onnellisuus ei ole itseltä pois. Luonnonvarat ja ihmisten voimavarat on rajalliset, mutta hyvinvointi ja onnellisuus on mahdollista kaikille eikä sitä ole tietty määrä jota pitäisi pihtailla ja "määrätä" vain tietyille ja harvoille. Eikä sitä tarvitse ansaita. Kaikilla on oikeus ja mahdollisuus voida hyvin ja olla onnellinen. Narsistinen ihminen ajattelee että vain tietyillä ihmisillä on oikeus olla onnellinen ja hyvinvoiva. Sellainen ajattelutapa ei yksinkertaisesti ole tervettä!

Se että ihminen on sitä mieltä että joku ihminen saa kuolla vaikka nälkään jos ei löydä töitä tai kykene tekemään työtä tms. on se mielestäni sama kuin fyysinen tappo. Se on henkinen tappo... Se on julmuutta ja se on empatiakyvyttömyyttä ja on käsittämätöntä että osa ihmisistä voi olla läheisiäkin kohtaan sellaisia. Miltäköhän niistä itsestä tuntuisi jos ne olisi hätää kärsimässä ja joku tulisi sanomaan heille että no oma on vikas, ja saat kyllä selvitä yksin, ja ihan sama mulle vaikka kuolisit. Varmaan ne kuvittelee, että ne selviää siitäkin koska ovat niin ylpeitä riippumattomuudestaan. Onhan hienoa olla epäinhimillisen kova ja tunteeton. Ollaan kaikki sellaisia niin kohta meitä ei ole enää yhtään jäljellä. Pelkät rakennusten rauniot vaan ja tuhoa joka puolella. 

Mutta eipä näytä psykoja tämä kiinnostavan. Mulle, mulle ja mulle. Minä, minä ja minä. Millään muulla ei ole väliä. Ihmiset saa vaikka kuolla ympärillä ja huutaa tuskissaan, se on ihan sama, onhan se niiden oma vika. Tai näinhän ne psykot ajattelee koska mitään inhimillistä ei niissä ole enää jäljellä. Ei ne ole edes ihmisiä. Mun mielestä ne voitaisiin luokitella joksikin omaksi ihmisrodukseen. Epäihmisiksi niin kuin yksi asiaan perehtynyt heitä kutsuu. Mitä inhimillistä on siinä että sä toivot toisen ihmisen kuolemaa? Että sä et auttaisi lähimmäistä hädässä koska se oma maine ja oma häpeä on tärkeämpää?

Mitä inhimillistä on tunnekylmyydessä ja välinpitämättömyydessä? Välinpitämättömyys on rakkauden vastakohta. Viha ei ole. Voit samaan aikaan vihata ja rakastaa ihmistä, mutta välinpitämättömyys on pahinta. Mistä sä tunnistat hyvän ihmisen? Siitäkö että se esittää hyvää, vai siitä että se oikeasti välittää mitä sulle kuuluu ja miten sä voit? Vaikka sä kuinka teeskentelisit hyvää ihmistä, mutta et OIKEASTI välitä niin sä et ole hyvä ihminen. Sä olet tunteeton. Tunnekylmyys ja tunteettomuus on narsismia. Se on epätervettä narsismia eikä siinä ole mitään hienoa. 

Epätervettä narsismia on maailma täynnä, mutta osa ei välitä siitä ja osa kannustaa ihmisiä siihen. Sehän on niin hienoa ja coolia. On niin siistiä olla vähän kova ja tunteeton ja esittää ettei välitä ja että olet maailman paras ja aina pärjäävä, kaikkivoipainen (kusipää). Sun pitäisi vain tottua siihen, ja kaiken huipuksi ottaa osaa siihen! Se on muka pakollista ja se on normaalia. Tällaiset ihmiset eivät tajua mitä normaali on, tai mitä terveys ja tasapaino oikeasti tarkoittaa. Mitä itsestä ja muista välittäminen oikeasti on. Tuskin ne rakastaa itsekään itseään, varmaan vihaavat ja siksi vihaavat muitakin. Haluavat että kaikki kohtelevat itseään yhtä huonosti. Eivät voi sietää hyvinvoivia ja tasapainoisia ihmisiä. Koska itsehän ne ei sitä ole ja sitähän ne vihaa että jollain on jotain mitä niillä ei ole.

Jopa kannustavat sua itsesi vihaamiseen ja välinpitämättömyyteen koska tiedostamattomasti itse sitä koko ajan tekevät itseään kohtaan. Että on muka epätervettä itsekkyyttä välittää itsestään ja haluta voida hyvin. Ihan kuin se oma paha tai hyvä olo ei heijastuisi ympäristöön... Koska se heijastuu niin se ei ole ihan sama. Se on itseni ja myös muiden ihmisten kunnioittamista, itsestäni ja muista ihmisistä välittämistä, että pidän huolen omasta hyvinvoinnistani, omasta turvallisuudestani ja omista rajoistani. Siinä ei ole mitään negatiivista tai epätervettä. Muiden kuin näiden sekopäiden mielissä.