Se että ihminen on sitä mieltä että joku ihminen saa kuolla vaikka nälkään jos ei löydä töitä tai kykene tekemään työtä tms. on se mielestäni sama kuin fyysinen tappo. Se on henkinen tappo... Se on julmuutta ja se on empatiakyvyttömyyttä ja on käsittämätöntä että osa ihmisistä voi olla läheisiäkin kohtaan sellaisia. Miltäköhän niistä itsestä tuntuisi jos ne olisi hätää kärsimässä ja joku tulisi sanomaan heille että no oma on vikas, ja saat kyllä selvitä yksin, ja ihan sama mulle vaikka kuolisit. Varmaan ne kuvittelee, että ne selviää siitäkin koska ovat niin ylpeitä riippumattomuudestaan. Onhan hienoa olla epäinhimillisen kova ja tunteeton. Ollaan kaikki sellaisia niin kohta meitä ei ole enää yhtään jäljellä. Pelkät rakennusten rauniot vaan ja tuhoa joka puolella. 

Mutta eipä näytä psykoja tämä kiinnostavan. Mulle, mulle ja mulle. Minä, minä ja minä. Millään muulla ei ole väliä. Ihmiset saa vaikka kuolla ympärillä ja huutaa tuskissaan, se on ihan sama, onhan se niiden oma vika. Tai näinhän ne psykot ajattelee koska mitään inhimillistä ei niissä ole enää jäljellä. Ei ne ole edes ihmisiä. Mun mielestä ne voitaisiin luokitella joksikin omaksi ihmisrodukseen. Epäihmisiksi niin kuin yksi asiaan perehtynyt heitä kutsuu. Mitä inhimillistä on siinä että sä toivot toisen ihmisen kuolemaa? Että sä et auttaisi lähimmäistä hädässä koska se oma maine ja oma häpeä on tärkeämpää?

Mitä inhimillistä on tunnekylmyydessä ja välinpitämättömyydessä? Välinpitämättömyys on rakkauden vastakohta. Viha ei ole. Voit samaan aikaan vihata ja rakastaa ihmistä, mutta välinpitämättömyys on pahinta. Mistä sä tunnistat hyvän ihmisen? Siitäkö että se esittää hyvää, vai siitä että se oikeasti välittää mitä sulle kuuluu ja miten sä voit? Vaikka sä kuinka teeskentelisit hyvää ihmistä, mutta et OIKEASTI välitä niin sä et ole hyvä ihminen. Sä olet tunteeton. Tunnekylmyys ja tunteettomuus on narsismia. Se on epätervettä narsismia eikä siinä ole mitään hienoa. 

Epätervettä narsismia on maailma täynnä, mutta osa ei välitä siitä ja osa kannustaa ihmisiä siihen. Sehän on niin hienoa ja coolia. On niin siistiä olla vähän kova ja tunteeton ja esittää ettei välitä ja että olet maailman paras ja aina pärjäävä, kaikkivoipainen (kusipää). Sun pitäisi vain tottua siihen, ja kaiken huipuksi ottaa osaa siihen! Se on muka pakollista ja se on normaalia. Tällaiset ihmiset eivät tajua mitä normaali on, tai mitä terveys ja tasapaino oikeasti tarkoittaa. Mitä itsestä ja muista välittäminen oikeasti on. Tuskin ne rakastaa itsekään itseään, varmaan vihaavat ja siksi vihaavat muitakin. Haluavat että kaikki kohtelevat itseään yhtä huonosti. Eivät voi sietää hyvinvoivia ja tasapainoisia ihmisiä. Koska itsehän ne ei sitä ole ja sitähän ne vihaa että jollain on jotain mitä niillä ei ole.

Jopa kannustavat sua itsesi vihaamiseen ja välinpitämättömyyteen koska tiedostamattomasti itse sitä koko ajan tekevät itseään kohtaan. Että on muka epätervettä itsekkyyttä välittää itsestään ja haluta voida hyvin. Ihan kuin se oma paha tai hyvä olo ei heijastuisi ympäristöön... Koska se heijastuu niin se ei ole ihan sama. Se on itseni ja myös muiden ihmisten kunnioittamista, itsestäni ja muista ihmisistä välittämistä, että pidän huolen omasta hyvinvoinnistani, omasta turvallisuudestani ja omista rajoistani. Siinä ei ole mitään negatiivista tai epätervettä. Muiden kuin näiden sekopäiden mielissä.