Welcome to crazy town.

Yleensä ne jotka on kärsineet kaikista eniten tai kauiten joutuu kääntämään elämänsä ylösalaisin, aloittamaan alusta koska muuta vaihtoehtoa ei enää ole. Joko elät menneessä ja kurjuudessa tai alat ajattelemaan elämästä ihan uudella tavalla. Aina on mahdollisuus parempaan ja johonkin uuteen. Kyse ei ole mistään yliluonnollisesta voimasta joka muuttaa elämän paremmaksi vaan ajatustapojen muuttamisesta ja omien arvojen tarkastamisesta. Mitä minä oikeasti haluan, mitä minä arvostan ja kunnioitan. Miten haluan elää tämän elämän, miten haluan kohdella muita ihmisiä. Jäänkö menneisiin ja murehtimiseen kiinni vai haluanko tehdä muutoksen. Ei tämä onnistu hetkessä ja en tiedä kuinka kauan siihen menee, mutta jossain vaiheessa et vain enää halua kärsiä, etkä halua pyöriä itsesäälissä vaan elää täysillä. Kaipa se on ihan normaalia elämän kiertokulkua, sä kärsit sen ajan kun sun on kärsittävä että pääset eteenpäin. Eikä sitä muutosta voi kiirehtiä vaan se tapahtuu sitten kun tapahtuu. Kukaan muu ei sitä voi sulle opettaa koska sen pitää lähteä sydämestä.

Ei vaan mun kalloon mahdu. Ei mahdu.. Miten joku jonka pitäisi auttaa voi kohdella niin huonosti? Voi heittää sut täysin susille. Se on armotonta, armotonta menoa. Ei yhtään välitetä ihmisen hyvinvoinnista. Anteeksi en anna, en koskaan.

Kyllähän täällä alistajia riittää, joka puolella jos ne näkee että tuota voi manipuloida ja kyykyttää niin sen ne tekee. Susia on joka puolella.

The greatest speech ever made

http://www.trueactivist.com/gab_gallery/the-greatest-speech-ever-made/

Mä haluan vaan elää omaa elämääni, oli se missä maassa tai kaupungissa, tai kenen kanssa viettäen. Aivan sama, kunhan se on mun eikä kenenkään muun.. En kestää enää tuota stressiä mitä työelämässä on, ainakaan siinä mihin kuvittelin että mun on pakko mennä. Joka ei edes ole sitä mitä haluan. En tiedä onko se sitten liikaa pyydetty että itse sais tehdä valintansa ja olla onnellinen. Se kun niin harvalle mahdollista. Ollaan itse rakennetussa vankilassa, pyörimässä oravanpyörässä päivästä toiseen tehden samoja asioita, juuttuen asioihin millä ei ole mitään merkitystä. Olkoon siellä ne ketkä se sopii. Mä en halua sopia enkä sovi.. On se jo nähty. Ei ole musta "tuottavaan" elämään.

"To live is to suffer, to survive is to find some meaning in the suffering."

Friedrich Nietzsche

En suostu tuntemaan itseäni vastuuttomaksi vain sen vuoksi etten suostu ihan kaikkeen mitä mulle ehdotetaan. Että en suostu olemaan yhteiskunnan vanki. En suostu olemaan ylimoralisoivien ihmisten kohde. En tarvitse keneltäkään apua tietääkseni mikä on elämässä tärkeää. Jättäkää mut rauhaan ja keskittykään oman elämäänne. Mitä te kuvittelette olevanne typerille kommenteillanne siitä mikä tässä elämässä on tärkeää. En minä tarvi kenenkään armahdusta tai vapautusta. 

Vapaa ihminen ei yritä kahlita toista ihmistä. Vapaa ihminen antaa toisten olla vapaita, ja antaa toisten tehdä omat valintansa. Tämä ei tarkoita sitä ettäkö mitä tahansa tulisi sallia, ei toisia tai muita elollisia olentoja saa vahingoittaa. Itsestään vastuun ottaminen tarkoittaa sitä että huolehtii omasta hyvinvoinnistaan. Ei sitä että on muiden ihmisten orja. Että on syyllisyyden ja pelon vietävissä.

Osa kokee tarvetta puolustaa sitä tilannetta missä ovat tai sitä ajatusta minkä vangiksi ovat jääneet, koska sen tajuaminen, että he olisivatkin tilanteessa jossa eivät oikeasti haluaisi olla tai ajatuksessa joka ei ole heidän omansa on liian musertava. Sen vuoksi myös hyökätään totuuden sanojaa vastaan. On helpompaa alentaa ja musertaa se ihminen kuin alkaa pohtimaan omia tarkoitusperiään ja omaa ajatusmaailmaansa.

Mitä on vastuuntunto? Onko se vastuullisuutta itseään kohtaan, vai yhteiskuntaa kohtaan. Osa ihmisistä kokee olevansa vastuussa yhteiskunnalle. Miksi? Onko se yhteiskunta joku erillinen olio jota pitää ruokkia, vai onko se me kaikki ihmiset yhdessä ja meidän kaikkien, ihan kaikkien toiveet ja halut siitä mitä tämä elämä on ja miten se toimii? Eikö jokaisella pitäisi olla oikeus sanoa miten haluaa tämän ihmeellisen yhteiskunnan toimivan? Entä jos on sitä mieltä ettei siedä huonoa kohtelua, eikö kaikkien pitäisi saada ihmisarvoinen elämä?

Niin vastuullisuus on sitä että teet mitä tahansa työtä, millä tahansa palkalla ja vastuullisuus on sitä että lopetat itsenäisen ajattelun ja alat tekemään niin kuin muut sanovat ja toivovat. Tätäkö on vastuullisuus? Ketä kohtaan se on vastuullista? Ei ketään. Koska sinä olet ainoa ihminen jolle sinun pitää olla vastuullinen. Eikö sekin ole vastuutonta, että ei itse mieti mitä haluaa elämältään vaan antaa toisten määrittää se puolestasi. Ei kaikkeen tule suostua. Eikä sinun tarvitse elää kenenkään muun elämää, kuin omaasi.

"In oneself lies the whole world and if you know how to look and learn, the door is there and the key is in your hand. Nobody on earth can give you either the key or the door to open, except yourself."

Jiddu Krishnamurti

Jotenkin tuntuu etten mä sovellu tähän elämään kun kaikki pitää ottaa niin vakavasti ja kaiken pitää olla täydellistä. Et sä saa tehdä virheitä. Mitä se oikein on... Miksi tästä elämästä on tehty niin konemaista suoritusta täällä länsimaissa? Mä haluan jonnekin missä saan olla ihminen. 

Ja pikku hiljaa alkaa tajuamaan kuinka kieroutunut tämä yhteiskunta todellisuudessa on. Sitä ei ensin edes halua uskoa tai uskalla edes kyseenalaistaa kun sut on manipuloitu palvomaan sitä, ja uskomaan se mikä sulle on syntymästä asti hoettu. Eli olet arvokas vain jos teet töitä. Työ, työ ja työ, ja millä muulla ei ole väliä. Ei ihminen ole enää ihminen. Se on vain ratas koneistossa. Jonkinlainen kone, täysin rahalla käyvä, sieluton olento.

My hands are small I know, but they're not yours they are my own and they're not yours they are my own. And I am never broken. -Jewel, Hands-

silmukka kiristyy, hyvästi vapaa-aikaa, hyvästi oma elämä. tervetuloa työ 24h.

http://yle.fi/uutiset/tulevaisuudessa_tyottoman_otettava_tyota_vastaan_entista_kauempaa/6814412

En ole vielä valmis palaamaan kotiin takaisin. Enkä halua pystyynkään kuolla niin kuin kaikki muut.. Antakaa mun mennä, ja elää. Rauhassa. Siivet selässä, vapaana lentämään.. minne sydän sitten viekin.. Antakaa mennä. En ole teihin jäänyt kiinni. Päästäkää irti ja antakaa mulle siivet selkään. Että pääsen pois, sinne minne sydän vie. Sinne jonnekin kauas.. taivaiden taa.

http://www.youtube.com/watch?v=1v2Fwi05DiU

Sir Elwoodin Hiljaiset Värit - Elisa (live - kosketuksessa)