Yleensä ne jotka on kärsineet kaikista eniten tai kauiten joutuu kääntämään elämänsä ylösalaisin, aloittamaan alusta koska muuta vaihtoehtoa ei enää ole. Joko elät menneessä ja kurjuudessa tai alat ajattelemaan elämästä ihan uudella tavalla. Aina on mahdollisuus parempaan ja johonkin uuteen. Kyse ei ole mistään yliluonnollisesta voimasta joka muuttaa elämän paremmaksi vaan ajatustapojen muuttamisesta ja omien arvojen tarkastamisesta. Mitä minä oikeasti haluan, mitä minä arvostan ja kunnioitan. Miten haluan elää tämän elämän, miten haluan kohdella muita ihmisiä. Jäänkö menneisiin ja murehtimiseen kiinni vai haluanko tehdä muutoksen. Ei tämä onnistu hetkessä ja en tiedä kuinka kauan siihen menee, mutta jossain vaiheessa et vain enää halua kärsiä, etkä halua pyöriä itsesäälissä vaan elää täysillä. Kaipa se on ihan normaalia elämän kiertokulkua, sä kärsit sen ajan kun sun on kärsittävä että pääset eteenpäin. Eikä sitä muutosta voi kiirehtiä vaan se tapahtuu sitten kun tapahtuu. Kukaan muu ei sitä voi sulle opettaa koska sen pitää lähteä sydämestä.