Mä haluan vaan elää omaa elämääni, oli se missä maassa tai kaupungissa, tai kenen kanssa viettäen. Aivan sama, kunhan se on mun eikä kenenkään muun.. En kestää enää tuota stressiä mitä työelämässä on, ainakaan siinä mihin kuvittelin että mun on pakko mennä. Joka ei edes ole sitä mitä haluan. En tiedä onko se sitten liikaa pyydetty että itse sais tehdä valintansa ja olla onnellinen. Se kun niin harvalle mahdollista. Ollaan itse rakennetussa vankilassa, pyörimässä oravanpyörässä päivästä toiseen tehden samoja asioita, juuttuen asioihin millä ei ole mitään merkitystä. Olkoon siellä ne ketkä se sopii. Mä en halua sopia enkä sovi.. On se jo nähty. Ei ole musta "tuottavaan" elämään.