http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/64414-cp-vammainen-helja-suomi-tyly-paikka

Niin ja ylipäätään henkinen ja rahallinen hyvinvointi on kaksi eri asiaa. Tosin jotta olisi henkistä hyvinvointia olisi hyvä rahallista hyvinvointiakin olla. Mutta ylipäätään tuollainen asenne että pitäisi olla vain tyytyväinen että edes on elossa on aika karmivaa kuultavaa. Ei paljon heikommista välitetä. Joskus vaan tulee niin vihaiseksi ja tekisi mieli huutaa kun miettii tämän maailman epäoikeudenmukaisuutta ja ns. kovia arvoja. Minusta on kamalaa miten kylmiä ja sisältä tyhjiä osa ihmisistä on. Ja miten pelkkä raha ja maine, tai valta ja kunnia on ainoa asia joka ihmisiä ajaa eteenpäin. :(

Mielisairaus on ihmisen viimeinen huuto sisältä. Oman itsensä, oman sisimpänsä puolustamisen keino. Kun ei muuten pysty suojaamaan sisintään ja mieltänsä muiden ja maailman painostukselta, siltä että hukkaisi sielunsa. Että tulisi robotti-ihmiseksi, sieluttomaksi koneeksi.. Että lakkaisi ajattelemasta ja tuntemasta, että lakkaisi olemasta ihminen. Mielummin olen ihan sekaisin kuin vailla sielua, ja vailla määränpäätä ja tarkoitusta. Mielummin olen sekaisin kuin ulkoapäin ohjautuva kone. Robotti-ihminen. Täydellisyyteen pyrkivä, ehdoton, armoton ja muita halveksiva epäihminen. Mielummin olen inhimillinen, rikkinäinen ja siksi sellaisenaan täydellinen ihminen.

Mua alkaa pikku hiljaa risomaan se että ihmiset ei ymmärrä mitä tämä on, elämä joka päivä lukemattomien psyykkisten oireiden kanssa ja se että sua pidetään valittajana tai negatiivisena ihmisenä, kun edes joskus mainitset että sulla on terveyden kanssa ongelmia. Mä en koe olevani valittaja.. olen selviytynyt kaikenlaisesta ja olen nyt paranmisen tiellä ja tekis mieli huutaa kaikille mitä olen käynyt läpi ja mä en todellakaan anna kenenkään enää sanoa mulle, että mä valitan turhasta kun ei ne tiedä. Tai ylipäätään tuo ettei oteta tosissaan sitä että miten elämää häiritseviä ja raskaita sairauksia nämä psyykkiset sairaudet voi olla. Että kehdataan sitten sanoa että sellainen ihminen jolla oikeasti on vaikeaa valittaa turhasta. Tai että pitäisi olla kiitollinen ettei ole jotain fyysistä sairautta, kun näistä fyysisen sairauden sairastajista tehdään monesti sankareita, joita ne usein myös ovatkin, mutta samalla vähän niin kuin vihjataan ettet sä saisi tuntea sitä tuskaa mitä sä koet. Että ole onnellinen ettei sulla ole "näin huonosti asiat". No mistä hitosta ne tietää kuinka huonosti sillä toisella on asiat. Pitäiskö sitä päähän kirjoittaa kaikki diagnoosinsa ja ongelmansa että muut tajuaa että ehkä sulla onkin vaikeaa? Että sulla olis "oikeus" olla pahantuulinen, huonovointinen, väsynyt jne? Miksi mä ylipäätään tarvisin keltään oikeutta olla mitään. En mä tarvi oikeutta tuntea mun tunteita.

Ihmisillä on hirveästi käsittelemätöntä vihaa sisällään ja se sitten puretaan tuntemattomiinkin ihmisiin esim. haukkumalla jotkut ihmisryhmät.. Eikä se vihanpito lopu koskaan koska kaikki ei tajua sitä että se viha on sussa sisällä, ei siinä toisessa ihmisessä. Jos ihminen on saanut käsittelemättömät traumansa purettua ei sen tarvitse vihata, arvostella ja jaotella ihmisiä.. On helpompi siirtää se viha eteenpäin kuin katsoa peiliin ja miettiä miksi minä tunnen näin. Ja sitten on ihmisryhmiä joita on ok vihata. Kuvitellaan että joku asia on vain täysin musta, täysin paha. Se on taas sitä että kielletään itsessä oleva paha, tai pahan mahdollisuus ja halutaan pitää kiinni vihasta, koska tätä kautta saadaan aina niitä paineita purettua, mutta ei se viha sieltä minnekään oikeasti katoa. Jos toimii vihasta käsin niin saa ympärillään aikaan vain tuhoa, henkistä tai fyysistä, tai kumpaakin...

"Siiralan edustamaa näkemystä on kutsuttu sosiaalipatologiaksi. Tämän mukaan ihminen on aina yhteisönsä osa. Sairaus sen sijaan syntyy tämän yhteisön ulkopuolelle ajautumisesta, sijoiltaan-joutumisesta. Tämä taas heijastelee laajempia inhimillisen kanssakäymisen vaikeuksia ja ongelmia, sukupolvelta toiselle periytyviä siirtotaakkoja. Nämä korostuvat epätoivosta, puhumatta ja kohtaamatta jäämisestä, kanssakäymisen kroonisista ongelmista, lukkiutuneista traumoista. Toisaalta taakat eivät jakaudu tasaisesti, vaan saattavat langeta esimerkiksi yhden perheen ja tämän sisällä yhden perheenjäsenen kannettavaksi.

Vaikka Siirala oli itse saanut vaihtoehtoisen psykoanalyyttisen koulutuksen, hän toisaalta kritisoi Sigmund Freudin ihmiskuvaa sosiaalisen tekijän aliarvioimisesta. Ihmispsyyke tuli toisin sanoen nähdyksi viettien täyttämänä säiliönä, jonka prosesseja ulkoiset tapahtumat eivät juuri häirinneet. Kun sitten jouduttiin myöntämään myös ulkoisten vaikutusten olemassaolo, täytyi eristynyttä ihmiskapselia esittävään kuvaan lisätä kuin keinotekoisesti jonkinlaisia kanavia sosiaaliseen todellisuuteen.

Keskeisen tematiikan Siiralan tuotannossa muodostaa myös vastuun käsite. Tuomitseminen ja syyllistäminen on paitsi eräs tapa paeta vastuuta, myös tapa, jolla ihminen saatetaan ajaa psyykkisiin ongelmiin. Tämän vastakohtana olisi tarpeen ottaa vastuu, toisin sanoen ottaa kannettavaksi sellaisiakin ongelmia, jotka eivät suoranaisesti itselle kuulun. Näin vaikkapa mielisairaita hoitava psykiatri on tavallaan sijaiskohtaaja, sairastuneen perheelle ja laajemminkin koko yhteiskunnalle kuuluvan vastuun kantaja. Toisaalta Siirala esitti myös toiveita ei-professionaalin, lähinnä vapaaehtoistoimintaan perustuvan maallikkojen riveistä kumpuavan vastuunkannon heräämisestä."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Siirala

Ihmisen _pitää_ saada olla heikko, muuten hän rakentaa omanarvontuntonsa ja identiteettinsä vääränlaisen vahvuuden päälle. Kuten näemme esim. kokoomusnuorissa. Me ollaan voittajia, ja sitten on ne luuserit.. Kun ollaan kielletty oma hätä, omat tunteet, rakennetaan itsestä voittajia, jotka aivan samalla tavalla putoavat sieltä alas kuin kaikki muutkin. Ero on vain siinä että ne "voittajat" kuvittelevat etteivät koskaan tipu. Siksi he voivat sylkeä niiden heikompien päälle ja jopa kieltää niitä olemasta olemassa. Niiden maailmassa ei ole tilaa herkkyydelle, oikealle välittämisellä. On vain minä, minä. Minä pärjään, joten kaikkien muidenkin on pärjättävä.

Olen sitä mieltä että ihmisten viha johtuu käsittelemättömistä lapsuuden traumoista joka siirretään koko ajan eteenpäin. Kun ihminen ei muuta tee kuin syytää vihaa ympärilleen eikä pysty kohtelemaan toisia ihmisiä kunnioittaen ja heidän tunteet huomioon ottaen niin mitä muuta se on kuin oman mielensä pahoinvointia. Osa ei vaan edes tajua että heissä olisi jotain vikaa. He ajattelevat että se vika on siinä toisessa. Ei tarvi olla edes mitään suurempia traumoja kuin se että sun tunteet sivuutetaan niin sitten sivuutat ne itsekin ja susta tulee jollain tavalla tunnevammainen. Sitten nämä tunnevammaiset menevät mukaan esim. politiikkaan ja säätelevät älyttömiä lakeja ja polkevat heikompiosaisia alaspäin.

"Tärkein kokemus kaikessa toipumisessa on kuitenkin se, että tulemme kohdatuksi tunteinemme. Meidän tulee saada kertoa kaikki se, mitä olemme käyneet läpi. Jos emme saa kokemusta siitä, että meidät otetaan vastaan ja kohdataan sellaisina, kuin olemme-niiden kokemusten kanssa, joita meillä on-emme saa tuntemusta siitä, että meillä on oikeus olla. Saatamme jopa kieltää kokemuksemme siksi, ettemme tulleet (taaskaan) kuulluiksi, ja siinä samalla kiellämme itsemme, tunteemme ja tarpeemme." -Hylkäämisestä yhteyteen-Tor G. Spiik, Liisa-Maria Lilja-Viherlampi-

Ajattelu tekee ihmisen, mutta silti sun pitäis lopettaa ajattelemasta ja antaa median ja muiden ihmisten ajatella sun puolesta. Onhan se rankkaa kun joutuu yksin tekemään sen..