Miten tästä paskasta enää nousee ylös.. Kun tuntuu että on jo kaiken menettänyt ja elämänsä vessanpöntöstä vetänyt alas. Masennus on parempi ja fyysinen terveyskin vähän mutta silti on niin paljon tekemistä. Luultavasti tämäkin kesä menee vain lepäillessä. Välillä tekis mieli juosta jonnekin pois, pois näiden ihmisten luota jotka eivät näytä tajuavan yhtään mitään. Haluan elää todellisuudessa, en missään mielikuvamaailmassa.. Ja sitä varten mun on suostuttava aukaisemaan silmät ja oltava turvautumatta lääkkeisiin. Haluan tietää mitä totuus on, ja olen valmis näkemään sen. Näin en voi elää. En enää.