Jokaisella on oikeus olla onnellinen.. Onnellisuutta ei voi ostaa eikä sitä jaeta vain tietyille ihmisille. Sitä ei myöskään tarvitse ansaita. Sehän olisi täysin käsittämätöntä... Onko se muka niin että kun ihminen syntyy tähän maailmaan, pitää hänen ansaista olemassaolonsa ja onnellisuutensa? Tuntuu jotenkin niin käsittämättömältä että miten pahoja ja typeriä ihmiset ovat jos he oikeasti kuvittelevat että ihmisen pitää ansaita olemassaolonsa, että et ole ansainnut oikeutta olla olemassa ja olla onnellinen jos et koko ajan tee jotain. Miten sitten sairaat ja kehitysvammaiset jotka eivät kykene työelämään? Ovatko he vain menettäneet ihmisoikeutensa, ihmisarvonsa ja oikeutensa maailman tärkeimpiin asioihin nimittäin rakkauteen ja onnellisuuteen? Ihmisille opetetaan että et ole mitään jos et ole työelämässä, vaikka sulla olisi siihen syy. Ihmiset ovat jotenkin niin vaurioituneita henkisesti että he kuvittelevat että ihmisen pitää ansaita olemassaolonsa. Osa jättäisi köyhät ja sairaat kuolemaan nälkään koska heidän mielestään se on ihan oikein, koska se on vain "elämää", "vahvat selviävät luonnossakin". No me ihmiset olemme vähän kehittyneimpiä henkisesti. Meidän pitäisi kyetä huolehtimaan toisistamme, meidän pitäisi osata nousta tuon yläpuolelle. Emme elä enää keskiajalla tai kivikaudella jossa heikoimmat karsiutuivat pois... 

Yhteiskunnan pitäisi kehittyä koko ajan eteenpäin, sivistyneemmäksi ja armollisemmaksi, mutta osa ihmisistä jarruttaa tätä koska eivät ole kovin kehittyneitä henkisesti. He ovat jääneet maalliselle tasolle, vihaan ja katkeruuteen, kylmyyteen, rakkauden puutteesen ja vain yksinkertaisesti julmuuteen. He ovat valinneet vihan ja pahuuden. He eivät halua nähdä valoa ja rakkautta tässä maailmassa. He haluavat nähdä itsensä valtiaina, voimakkaina, kaikkivoipaisina. He korottavat itsensä Jumalan asemaan, vaikka ovat vain ihmisiä, heikkoja ja vajavaisia, aivan kuin kaikki muutkin. Kaikki ihmiset ovat tasavertaisia ja samanarvoisia. Kaikilla on ihmisarvo. Kaikilla on oikeus hyvään elämään. Tämän eteen pitäisi tehdä työtä eikä viedä kehitystä taaksepäin tai vain pahempaan suuntaan. Eivätkö ihmiset ymmärrä että yhden ihmisen hyvinvointi lisää sitä myös muissa? Miksi haluamme tehdä maailmasta pahemman paikan, miksi emme halua jakaa rakkautta ja valoa eteenpäin? Miksi emme halua että kaikki ihmiset voivat hyvin? Siksi koska maailmassa on ihmisiä jotka ovat valinneet pahuuden. Heitä ei voi muuttaa mutta heidät meidän pitää vain hyväksyä osaksi tätä yhteiskuntaa. Tärkeintä että itse tietää mitä asioita kannattaa ja tärkeintä että itse jakaa sitä rakkautta ja valoa maailmaan jonka tänne uskoo kuuluvan.

Sekaisin

Ärsyttää kun kaikki on sekaisin. Fyysinen terveys, psyykkinen terveys. Asuntokin on ihan sekaisin.. Ei vaan jaksa. Jaksoin mä kyllä tänään imuroida ja pestä vähän pyykkiä, vähän pyyhin pölyt. Siinä tämän päivän saldo. Ei ole kärsivällisyyttä odottaa että saan elämäni taas edes joten kuten kuntoon. Tai saakohan sitä enää koskaan. Välillä pelkään että en selviä edes seuraavaan päivään.. Niin mitä väliä jollain asunnolla on. Tai siis sillä että se on miellyttävän näköinen.. Ei kai mitään, mutta on sillä silti. Kyllä mä haluan mukavan ympäristön. Tuntuu ettei vaan voimat koskaan riitä siihen että saan elämäni kuntoon, aina jotain puuttuu ja on vialla. Voimat ei vaan riitä koskaan, enkä viitsisi koko ajan hampaat irvessä yrittää ja yrittää. Oon niin väsynyt välillä että ajattelen että haluan vain nukkua vähän aikaa. Miksi tää on aina niin lähellä läpimurtoa ja normaaliutta, aina kuitenkin se normaalius jää saavuttamatta. Koskaan, tai moneen vuoteen en ole siihen enää yltänyt kun siinä yhdessä vaiheessa luovutin vaikean elämäntilanteen takia ja kaikki on sen jälkeen mennyt aivan täysin päin persettä, koko ajan vaan alaspäin niin miten tästä enää nousee ja syytän siitä kyllä aika paljon yhtä henkilöä. Kai se halusi pilata munkin elämän samalla tavalla kuin oli omansa pilannut. Olin ihan tyytyväinen itseeni ja elämääni, sitten se paskiainen tuli ja pilasi kaiken. Kaikki on ihan sekaisin. Ihan kaikki. Mikään ei ole hyvin.. Kaikki on käännetty ihan päälaelleen, en tiedä enää kuka olen ja mitä haluan. Olen vain sekaisin.