Sekaisin

Ärsyttää kun kaikki on sekaisin. Fyysinen terveys, psyykkinen terveys. Asuntokin on ihan sekaisin.. Ei vaan jaksa. Jaksoin mä kyllä tänään imuroida ja pestä vähän pyykkiä, vähän pyyhin pölyt. Siinä tämän päivän saldo. Ei ole kärsivällisyyttä odottaa että saan elämäni taas edes joten kuten kuntoon. Tai saakohan sitä enää koskaan. Välillä pelkään että en selviä edes seuraavaan päivään.. Niin mitä väliä jollain asunnolla on. Tai siis sillä että se on miellyttävän näköinen.. Ei kai mitään, mutta on sillä silti. Kyllä mä haluan mukavan ympäristön. Tuntuu ettei vaan voimat koskaan riitä siihen että saan elämäni kuntoon, aina jotain puuttuu ja on vialla. Voimat ei vaan riitä koskaan, enkä viitsisi koko ajan hampaat irvessä yrittää ja yrittää. Oon niin väsynyt välillä että ajattelen että haluan vain nukkua vähän aikaa. Miksi tää on aina niin lähellä läpimurtoa ja normaaliutta, aina kuitenkin se normaalius jää saavuttamatta. Koskaan, tai moneen vuoteen en ole siihen enää yltänyt kun siinä yhdessä vaiheessa luovutin vaikean elämäntilanteen takia ja kaikki on sen jälkeen mennyt aivan täysin päin persettä, koko ajan vaan alaspäin niin miten tästä enää nousee ja syytän siitä kyllä aika paljon yhtä henkilöä. Kai se halusi pilata munkin elämän samalla tavalla kuin oli omansa pilannut. Olin ihan tyytyväinen itseeni ja elämääni, sitten se paskiainen tuli ja pilasi kaiken. Kaikki on ihan sekaisin. Ihan kaikki. Mikään ei ole hyvin.. Kaikki on käännetty ihan päälaelleen, en tiedä enää kuka olen ja mitä haluan. Olen vain sekaisin.