Jokaisella on oikeus olla onnellinen.. Onnellisuutta ei voi ostaa eikä sitä jaeta vain tietyille ihmisille. Sitä ei myöskään tarvitse ansaita. Sehän olisi täysin käsittämätöntä... Onko se muka niin että kun ihminen syntyy tähän maailmaan, pitää hänen ansaista olemassaolonsa ja onnellisuutensa? Tuntuu jotenkin niin käsittämättömältä että miten pahoja ja typeriä ihmiset ovat jos he oikeasti kuvittelevat että ihmisen pitää ansaita olemassaolonsa, että et ole ansainnut oikeutta olla olemassa ja olla onnellinen jos et koko ajan tee jotain. Miten sitten sairaat ja kehitysvammaiset jotka eivät kykene työelämään? Ovatko he vain menettäneet ihmisoikeutensa, ihmisarvonsa ja oikeutensa maailman tärkeimpiin asioihin nimittäin rakkauteen ja onnellisuuteen? Ihmisille opetetaan että et ole mitään jos et ole työelämässä, vaikka sulla olisi siihen syy. Ihmiset ovat jotenkin niin vaurioituneita henkisesti että he kuvittelevat että ihmisen pitää ansaita olemassaolonsa. Osa jättäisi köyhät ja sairaat kuolemaan nälkään koska heidän mielestään se on ihan oikein, koska se on vain "elämää", "vahvat selviävät luonnossakin". No me ihmiset olemme vähän kehittyneimpiä henkisesti. Meidän pitäisi kyetä huolehtimaan toisistamme, meidän pitäisi osata nousta tuon yläpuolelle. Emme elä enää keskiajalla tai kivikaudella jossa heikoimmat karsiutuivat pois... 

Yhteiskunnan pitäisi kehittyä koko ajan eteenpäin, sivistyneemmäksi ja armollisemmaksi, mutta osa ihmisistä jarruttaa tätä koska eivät ole kovin kehittyneitä henkisesti. He ovat jääneet maalliselle tasolle, vihaan ja katkeruuteen, kylmyyteen, rakkauden puutteesen ja vain yksinkertaisesti julmuuteen. He ovat valinneet vihan ja pahuuden. He eivät halua nähdä valoa ja rakkautta tässä maailmassa. He haluavat nähdä itsensä valtiaina, voimakkaina, kaikkivoipaisina. He korottavat itsensä Jumalan asemaan, vaikka ovat vain ihmisiä, heikkoja ja vajavaisia, aivan kuin kaikki muutkin. Kaikki ihmiset ovat tasavertaisia ja samanarvoisia. Kaikilla on ihmisarvo. Kaikilla on oikeus hyvään elämään. Tämän eteen pitäisi tehdä työtä eikä viedä kehitystä taaksepäin tai vain pahempaan suuntaan. Eivätkö ihmiset ymmärrä että yhden ihmisen hyvinvointi lisää sitä myös muissa? Miksi haluamme tehdä maailmasta pahemman paikan, miksi emme halua jakaa rakkautta ja valoa eteenpäin? Miksi emme halua että kaikki ihmiset voivat hyvin? Siksi koska maailmassa on ihmisiä jotka ovat valinneet pahuuden. Heitä ei voi muuttaa mutta heidät meidän pitää vain hyväksyä osaksi tätä yhteiskuntaa. Tärkeintä että itse tietää mitä asioita kannattaa ja tärkeintä että itse jakaa sitä rakkautta ja valoa maailmaan jonka tänne uskoo kuuluvan.