Masennus

Kyllä se vaan niin on että melkein joka kerta nämä masennuksen ja muiden mt-ongelmien vähättelypuheet ottaa koville. En voi käsittää miten osa ihmisistä ei voi ymmärtää sen olevan ihan oikea sairaus ja että masennus ei ole sitä ettei vain huvita nousta aamulla sängystä ylös, tai ettei vain huvita tehdä töitä.. Luulisi että kun nykyään on asiasta niin paljon puhetta ja julkkiksetkin nostavat oman sairautensa esille että ihmiset ymmärtäisivät. Onko se jotenkin hienoa olla ymmärtämätön ja suoraan sanottuna typerä? Googlen kautta saa siitä sairaudesta jo ihan tarpeeksi tietoa. Tänä aikana tietämättömyys tuollaisesta maailmanlaajuisesti miljoonia koskettavasta sairaudesta on pelkkää typeryyttä. Kun tunnettu tv-juontajakin on kertonut että pahimmillaan makasi keittiönsä lattialla ja huusi vakavassa tai psykoottisessa masennuksessaan, jolloin veljensä joutui viemään hänet väkisin mielisairaalaan, niin eikö se nyt kerro siitä ettei hänenkään tilanteensa ollut vain sitä ettei vain nyt huvita? Ja kun Tapani Kansa on kertonut kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstään ja siitä miten siihen kuuluvassa vakavassa masennusvaiheessaan joutui psykiatrisella osastolla opettelemaan kävelemään uudestaan niin eiköhän se kerro aika paljon? Lievästä masennuksesta kärsivä voi kyetä tekemään töitä, mutta sairaus aiheuttaa silloinkin kärsimystä ja toimintakyvyn laskua. Kun kyse on vakavammasta tilasta ja jos masennukseen yhdistyy muu sairaus tai psyykehäiriö on työkyvyttömyys aika yleistä. Eikä kukaan työkyvyttömyyseläkettä minkään pienen ongelman vuoksi saa. 

Vituttaa suoraan sanottuna miten typerät ihmiset ovat aina eniten äänessä ja kuvittelevat tietävänsä kaikesta kaiken. Asioista joista ei oikeasti tietäisi yhtään mitään. Ja kuinka helvetin kauan näistäkin asioista saa ihmisiä tiedottaa ennen kuin se tieto menee ihmisten kalloon? Tiedättekö että keskiajalla mielisairailta yritettiin manata sitä sairautta pois kun kuviteltiin että heissä on joku paha henki tai miten jossain vaiheessa mielisairaalassa mielisairaat kytkettiin kettingillä seinään kiinni. Tai että miten mielenterveysongelmaisia yritettiin hukuttamalla parantaa. Ja kaikkihan tietävät lobotomian. Senkin keksijä sai aikoinaan Nobelin palkinnon.. 40 ja 50-luvuilla mielenterveysongelmaiset myös rinnastettiin rikollisiin ja tämä näkyy edelleen mielenterveyshoidossa. Eli kuvitellaan, että koska se ongelma lähtee pään sisältä (oikeasti usein lapsuudesta) niin se ihminen itse sen ongelmansa itselleen kehittää eli hän on ITSE syyllinen tilaansa. Hänen pitäisi siis itse myös itsensä parantaa, usein vain "ottamalla itseään niskasta kiinni", "piristymällä" tai yksinkertaisesti vain lopettamalla laiskottelu! Jos näiden ongelmien ratkaisu olisi näin yksinkertaista niin miksi meillä sitten on psykiatreja, psykologeja ja psykiatrisia sairaanhoitajia? Ongelmathan ratkeaa sillä että ihminen vain piristyy ja ottaa itseään niskasta kiinni, lopettaa surkuttelemasta ja valittamasta ja lähtee vain kävelylenkille. Hyvin yksinkertaista, eikö vain?