Kontrollointi ja pakottaminen ei ole auttamista. Se on vallankäyttöä. Ja mielummin vaikka kuolen tän sairauden aiheuttamiin komplikaatioihin kun annan kenenkään enää viedä mun vapautta (joka kuuluu ihan perusihmisoikeuksiin) pois. Vapaus ja valinta, niitä ei kukaan voi viedä multa pois. Ei edes lääkkeillä. 

Onnellisuus

Ei ihmiset näytä tajuavan yhtään mitään. Ne antaa olosuhteiden ohjailla niiden onnellisuutta ja heittäytyy avuttomaksi uhriksi. Kuvittelee että niille on vain jaettu huonot kortit elämässä, että ne ei voi tehdä asialle mitään, että ne vaan jää siihen kurjuuteen loppuelämäksi. Ihan kuin se että jos ihminen on onnellinen ja iloinen tarkoittaisi sitä ettei sillä olisi ollut mitään vaikeuksia. Se on oma valinta jos haluaa valita katkeruuden ja ikuisen uhrina olemisen. Ei se mua muuten häiritse mutta monesti tälläinen ihminen saattaa käyttäytyä sua kohtaan huonosti, ja pelkillä eleillä osoittaa että sä et ansaitse sitä hyvää mitä sulla on koska niillä ei sitä ole. Kuvittelevat kai että mä olen jotenkin saanut paremmat kortit tässä elämässä. En mä jaksa tälläisten ihmisten seuraa. Kun ne koko ajan antaa sun ymmärtää että et sä ansaitse mitään, ja usein hienovaraisilla eleillä että sä et edes ymmärrä miksi heti että miksi sulle tuli huono olo. 

Ei kai mua toisten ihmisten sisäinen elämä häiritse mutta pakkoko se on muihin purkaa? Osa ihmisistä ei vaan osaa arvostaa sitä mitä niillä on. Kun se on moneen kertaan tutkittu että onnellinen ihminen osaa arvostaa sitä vähääkin mitä sillä on kun taas onnettomalle ei riitä mikään. Ei mikään tavara koskaan riitä ja täytä sitä nakuttavaa tyhjyyden ja surkeuden kokemusta. Se ongelma pitää hoitaa siellä mielen alueella ja hyväksyä se että ketä ne on, ja se millainen elämä niille on jaettu. Kuvitteleeko ne että tässä elämässä asiat tarjoillaan niille hopealautasella? Ei se mene niin. Kuvitteleeko ne että onnellisuutta jaetaan vain tietyille ja harvoille, että niillä ei vain ole edes mahdollisuutta olla onnellinen? Ei ole niin. Ennen kuin ihminen antaa itselleen luvan olla onnellinen niin se ei voi olla onnellinen. Ja ennen kuin ihminen tajuaa että sillä on oikeasti mahdollisuus onneen niin niin kauan se kärsii.

Millä oikeudella ihmiset tulee tuomitsemaan mua? Mitä ne tietää mun elämästä? Ei paskan vertaa. Siksi onkin hauska naureskella miten surkea ihminen olen kun en sovi niiden rajoittuneeseen maailmankuvaansa. Kyllä mä pinnallisen ihmisen aidosta erotan ja pinnallisia en arvosta pätkän vertaa. Enkä sellaisia jotka näkee kaiken niin helvetin negatiivisesti. Ihmiset siis pääsääntöisesti pahoina ja syntisinä, niin että jos niiden elämässä on jotain vialla niin oletetaan että se johtuu siitä että se ihminen vain itse tehnyt jotain väärää, itse pilannut kaiken. Että aivan kuin joku rapa-alkoholisti olis päättänyt ryhtyä alkoholistiksi, syrjäytynyt nuori päättänyt syrjäytyä, tai pitkäaikaistyötön "päättänyt" vain huvin vuoksi olla tekemättä mitään. Järkyttävää miten irrallaan todellisuudesta osa on. Todellisuus on aivan jotain muuta kuin mustaa ja valkoista.

Heikompiosaisten pilkkaus on oikeasti säälittävintä mitä ihminen voi tehdä.. Jotkut varmaan menis kehitysvammaistenkin hoitolaan nauramaan että kattokaa nyt miten avuttomia nuo on ja mitä sossupummeja. Tälläinen olo tulee välillä siitä mitä kohtelua itsekin saa. Kyllä maailma on paha paikka.. Olen ollut järkyttynyt siitä mitä olen nähnyt kun silmät on auenneet. Tärisen, vapisen, sydän hakkaa enkä saa edes hengitettyä välillä. :´( Jotkut voi kuvitella että liioittelen mutta oikeasti en sitä tee. Osa ei halua edes myöntää kuinka paha paikka tämä maailma voi olla joten ne torjuu sen mielestään ja selittelee että se joka sanoo miten asiat on, on vaan hullu ja puhuu omiaan.. Ei oo niin, mä näen sitä mitä monet ei näe ja valitettavasti sitä pahuutta olen joutunut kohtaamaan ihan liikaa. Ja näen myös ketkä on niitä oikeita uhreja. Ihmiset osaa olla kieroja ja peittää oman sisimpänsä. Aito ihminen erottaa rehellisen ja aidon, hyväsydämisen ihmisen kierosta ja manipuloivasta, pahantahtoisesta ihmisestä.

Eilen illalla tajusin että olin tekemisellä ja suorittamisella yrittänyt "ostaa" tai ansaita ihmisarvoani. Ajatellut etten mä ole tärkeä eikä mulla ole mitään virkaa, tai ennen kaikkea OIKEUTTA elää jos mä en koko ajan tee jotain. Vaikka olisi diagnosoituja sairauksia niin silti olen kuvitellut että koko ajan on vaan pakko tehdä ja tehdä, ja ajoittain olen kuullut ja kokenut niin kuin joku olisi niskan takana koko ajan hönkimässä mun korvaan että "tee, tee" ja että "ei saa levähtää, ei saa levätä, on pakko vaan koko ajan tehdä". Et ansaitse lepotaukoja, et ansaitse lomia. Et mitään.. Ylipäätään ihmisarvosi on riippuvainen jonkun toisen ihmisen hyväksynnästä.

http://filosofianpuutarha.blogspot.fi/2014/04/ite-oot-syyllinen.html

Ihminenhän on itse aina syyllinen joka asiaan ja ongelmaan. Jos sulla on jotain vialla sun elämässä johtuu se vain siitä että olet vain syyllinen. Paha ja syntinen. Niin että häpeä ja mene sinne nurkkaan istumaan senkin pahainen pikkukakara. Näin kai ne lapset Suomessa kasvatetaan.. Ihmisistä tulee sitten täysin käsittämättömiä tunnevammaisia "ihmisiä". Minkäänlaista ymmärrystä ei tälläisillä ihmisillä ole yhtään mitään asiaa kohtaan. Kaikki ihmiset ovat vain jotenkin pahoja ja jos sä sanot että sulla on paha olla niin sulle vastataan että no mitäs sä olet tehnyt väärin. Eli se vika on aina sussa. Ei minkäänlaista objektiivisuutta eikä realistisuutta. Sä olet vain kaiken pahan alku ja juuri ja piste. Ei kannata edes keskustella asiasta, koska näiden ihmisten mielestä ei ole mitään keskusteltavaa. Kaikki asiat vain jotenkin "ovat". Ja jos sä haluaisit purkaa omaa pahaa oloasi niin se on valittamista. "Mitä sä siinä valitat ja vingut". Mihinkään asiaan ei ole selitystä eikä syytä. Elämä on mustavalkoista ja yksinkertaista eikä vaihtoehtoja ole. Sä olet joko paha tai hyvä. Sun pitää valita ja pahasta olosta puhuminen on säälittävää valittamista.. Heikkous ja herkkyys on kiellettyä ja häpeällistä.

Hullu maailma missä hullut ihmiset kuvittelee olevansa terveitä ja syöttävät sitä omaa sairasta todellisuuskäsitystä muille ihmisille "totuutena". Että usko tämä tai olet hullu. Jos sanot että tämä maailma on sairas niin sä olet "negatiivinen" jne. tai masentunut tms.. Vain sen vuoksi että näet todellisuuden sellaisena kuin se on. Mä en voi sille mitään että osa ihmisistä elää jossain harhakuvitelmissaan eivätkä kestä totuutta.. En mä ala muuttamaan mun ajatuksia ja mielipiteitä vain sen vuoksi että ne haluaa pitää kiinni omista mielikuvistaan. Tai haluavat kiinnittää huomion vain pintaan ja pinnallisuuteen.. ja leikkiä että kaikki on hyvin. Siinäpä kiinnittävät huomion pinnallisuuteen, ei kiinnosta mua. Kunhan eivät tunge sitä omaa ahdaskatseista maailmankuvaansa mulle. Jokainen saa ajatella kuten haluaa! Kukaan ei voi toiselle sanoa että sä ajattelet väärällä tavalla, ajattele tällä tavalla kuin minä.

Kusipäiset ihmiset haluaa että kaikki on yhtä kusipäisiä. Sun pitäis vaan lakata välittämästä ihmisistä ja ihmisten tunteista ja siitä mikä on oikein ja mikä on väärin. Tai lakata välittämästä siitä että sua on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Pahinta on jos se syyttävä sormi osoitetaan suhun, että sä voit huonosti koska SINÄ olet tehnyt jotain väärin. Sun elämäntavat ovat pielessä tai sä ajattelet väärin, sä vain olet vääränlainen. Sä voit huonosti koska sussa on jotain VIKAA. Se että sä reagoit kaltoinkohteluun ja valtavaan epäoikeudenmukaisuuteen on sun vika. Miksi itket, miksi olet surullinen, miksi olet masentunut. MIKSI, MIKSI, MIKSI. Ja näin keskittymällä vain siihen miten ihminen reagoi sivuutetaan se oikea ongelma, oikea syy. SUN PITÄÄ VAAN MUUTTUA.

Kusipäät haluaa muuttaa kaikista ihmisistä kusipäitä. Niiden maailmassa ei ole herkkiä ihmisiä. Herkkä on yhtä kuin heikko ja sehän ei käy. Joten sun pitäisi vaan kovettua ja "reipastua". Kyllä itseään olisi hyvä oppia puolustamaan ja sanomaan oma mielipiteensä mutta ei kenenkään tarvi muuttua yhtä ilkeäksi kuin osa ihmisistä on. Ilmeisesti niiden maailmassa on vain heikkoja ja vahvoja. Jos sussa on herkkyyttä on se ehdoton nou nou ja sun pitää kovettaa itsesi ja poistaa herkkyytesi koska se ei vaan käy. On pakko olla vahva ja pakko pärjätä. Herkkyys ei sovi kuvioon. Herkkyys on vain haitta ja vika.

Kertokaa mulle mitä mun pitää ajatella niin olen teidän orjanne.. Sanokaa että saan ajatella kuten haluan ja olen vapaa.. Sanokaa että mun ei tarvitse rajoittaa ajatusmaailmaani ja näkökulmaani ja sanokaa ettei mun tarvitse kieltää kaikki joka on sen raon ulkopuolella niin olen vapaa.. Koittakaa heittää niitä verkkoja mun päälle ja mä taistelen vastaan. Kertokaa mulle kuka mun pitää olla ja mä olen päinvastaista. Kertokaa ketä palvoa ja ketä vihata, mä en ota osaa siihen. Koittakaa rajoittaa olemistani ja ihmisyyttäni ja kiroan teidät manalaan. Minä en ole teidän orjanne, en ole kenenkään ihmisen enkä valtion orja. Olen ihminen. Olen lähtökohtaisesti vapaa ja rajoittamaton, sitoutumaton vapaa ihminen, yksilö joka ajattelee ja elää itsenäisesti. Olen olento tässä maailmankaikkeudessa, osa tätä maailmankaikkeutta. Osa elämää, yksi palanen yhtälössä, mutta en väline enkä ratas oravanpyörässä. Olen vapaa.

Kun elämä on energiaa niin masennus on jähmettynyttä energiaa. Kuin musta pyöreä jähmettynyt energiapallo.. Masennus on käytännössä kuolema. Elämän ja liikkeen kuolema. Siksi masentunut ihminen usein jähmettyy paikalleen, lamaantuu, eikä jaksa liikkua. Koska elämä on energiaa niin jähmettynyt energia pitää ymmärtää oikeaksi tilaksi, oikeaksi sairaudeksi. Se on ihan totta, ei mitään mitä ihminen keksii päästään.. Mielessä ja sielussa ihminen kuolee.. Ulkopäin hän voi näyttää toimivaltakin, jos ei ole ihan lamaantuneessa tilassa, mutta käytännössä se on kuolema. Se on hengen ja energian kuolema.

Mä en usko että ihmiselle annetaan kannettavaksi enempää kuin mitä se jaksaa kantaa. Jos vain jaksaa uskoa itseensä ja siihen että kyllä asiat selviää ja mä selviän tästä niin jollain tavalla sitä selviääkin. Vaikka lopputulema ei ehkä olisi sitä mitä toivoisi niin on se kuitenkin sitä mikä on sulle tarkoitettu.. Koska kaikkea, et lähellekään kaikkea voi valita tässä maailmassa. Et sä voi valita sun elämää. Et sä voi valita mihin maahan tai millaiseen perheeseen synnyt tai millaisen geneettisen perimän saat. Et voi valita. Voit valita ainoastaan sen miten sä pelaat niillä korteilla jotka sulle on valittu. Koska ihminen ei ole mikään maailman napa ja kaikkivoipa.. vaikka osa omassa harhaisuudessaan ja egoistisuudessaan näin uskookin. Minkä takia pitää taistella todellisuutta vastaan? Eikö järkevintä olisi hyväksyä se? Ei hyväksyminen tarkoita luovuttamista, ei lähellekään. Se tarkoittaa heräämistä.. Heräämistä todellisuuteen. IHMINEN EI VOI VAIKUTTAA KAIKKEEN. Mitä nopeampaa oman pienuutensa ja vajavaisuutensa hyväksyy (huom. tämä ei ole urhiutumista) niin sitä paremmin ihminen voi ja sitä paremmin hän myös sopeutuu tähän maailmaan ja ihmisten pariin. 

Yleensä ne joilla on ongelmia ihmisten kanssa, on myös iso ego. Iso ego voi tarkoittaa myös sitä että sä kuvittelet olevasi pienempi kuin oot. Egon työtä sekin on. Ja sitten taas toisella tavalla ison egon omaavat paisuttelevat omia kykyjään ja kuvittelevat olevansa täysin kaikkivoipaisia. Kuvittelevat että pelkällä tahdonvoimalla sä voit muuttaa kaiken ja ihan kuin ympäristötekijöillä ei olisi mitään merkitystä siihen millaiseksi ihminen kehittyy ja miten hänen elämänsä etenee. He yksinkertaisesti kuvittelevat että kaikki alkaa ja päättyy itseen. Että millään ulkoisella ei ole mitään merkitystä. Kaikki on vain itsestä kiinni. No ihan hyvä ajatushan se on, että on oman itsensä herra, mutta kun tämän asian paisuttaa suhteettomiin mittasuhteisiin niin kuvittelee ihminen, että hän on kaikkiin maailman ongelmiin syyllinen, ja että jos hänellä on joku asia huonosti niin se johtuu YKSINOMAAN siitä että hän on tehnyt jotain väärää, samoin jos hän menestyy niin se johtuu vain ja ainoastaan siitä että hän on niin hyvä. Osa ihmisistä kokee tarvetta syyllistää muitakin ihmisiä, koska he ihan oikeasti kuvittelevat että ihminen voi vaikuttaa kaikkeen ja jos sulla on joku asia pielessä elämässäsi niin se johtuu vain siitä että olet tehnyt jotain väärää. Eikö tälläisillä ihmisillä ole mitään suhteellisuudentajua? Kyllä maailman näkeminen sellaisena kuin se on, realistisesti on erittäin tärkeää jos haluat pärjätä tässä elämässä.