Ei ihmiset näytä tajuavan yhtään mitään. Ne antaa olosuhteiden ohjailla niiden onnellisuutta ja heittäytyy avuttomaksi uhriksi. Kuvittelee että niille on vain jaettu huonot kortit elämässä, että ne ei voi tehdä asialle mitään, että ne vaan jää siihen kurjuuteen loppuelämäksi. Ihan kuin se että jos ihminen on onnellinen ja iloinen tarkoittaisi sitä ettei sillä olisi ollut mitään vaikeuksia. Se on oma valinta jos haluaa valita katkeruuden ja ikuisen uhrina olemisen. Ei se mua muuten häiritse mutta monesti tälläinen ihminen saattaa käyttäytyä sua kohtaan huonosti, ja pelkillä eleillä osoittaa että sä et ansaitse sitä hyvää mitä sulla on koska niillä ei sitä ole. Kuvittelevat kai että mä olen jotenkin saanut paremmat kortit tässä elämässä. En mä jaksa tälläisten ihmisten seuraa. Kun ne koko ajan antaa sun ymmärtää että et sä ansaitse mitään, ja usein hienovaraisilla eleillä että sä et edes ymmärrä miksi heti että miksi sulle tuli huono olo.
Ei kai mua toisten ihmisten sisäinen elämä häiritse mutta pakkoko se on muihin purkaa? Osa ihmisistä ei vaan osaa arvostaa sitä mitä niillä on. Kun se on moneen kertaan tutkittu että onnellinen ihminen osaa arvostaa sitä vähääkin mitä sillä on kun taas onnettomalle ei riitä mikään. Ei mikään tavara koskaan riitä ja täytä sitä nakuttavaa tyhjyyden ja surkeuden kokemusta. Se ongelma pitää hoitaa siellä mielen alueella ja hyväksyä se että ketä ne on, ja se millainen elämä niille on jaettu. Kuvitteleeko ne että tässä elämässä asiat tarjoillaan niille hopealautasella? Ei se mene niin. Kuvitteleeko ne että onnellisuutta jaetaan vain tietyille ja harvoille, että niillä ei vain ole edes mahdollisuutta olla onnellinen? Ei ole niin. Ennen kuin ihminen antaa itselleen luvan olla onnellinen niin se ei voi olla onnellinen. Ja ennen kuin ihminen tajuaa että sillä on oikeasti mahdollisuus onneen niin niin kauan se kärsii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti