Ihmisten ilkeys

Vittuilu on vittuilua, teit sä sen sitten hienovaraisesti tai suoraan päin naamaa. Ei se siitä miksikään muutu. Piilovittuilu on oikeastaan kaikista pahinta koska jos sä et ole tarkkana niin voi olla ettet pysty vastaamaan tähän millään lailla vaan vasta tuntien tai päivienkin päästä saatat tajuta että hei tuo tyyppi puhui mulle aika rumasti. Oikeastaan piilovittuilu on raukkamaista. Siinä ei anneta vittuilun kohteelle mitään mahdollisuutta reagoida asiaan ellei tämä "kohde" sitten ole tietoinen kyseisen henkilön taipumuksesta tällaiseen toimintaan.

Katkeruus

Katkeraa ihmistä ei saisi koskaan syyllistää.. Koska katkeruus johtuu epäoikeudenmukaisen kohtelun aiheuttamasta vihasta jota ei ole saatu ilmaista. Eli katkeralle ihmiselle pitäisi sanoa että sä saat tunteita kaikkia niitä tunteita mitä sä tunnet ja ilmaista niitä (rakentavasti) ja että sä voit voida paremmin. Että sulla on OIKEUS voida hyvin, sillä katkera ihminen voi ajatella myös ettei hän ole oikeutettu onnellisuuteen tai yksinkertaisesti edes ihmisarvoon. :/ 

                         Katkeralta ihmiseltä on evätty tunteiden ilmaisu.

Negatiivisuus ei lähde negatiivisuudella! Katkera ihminen tarvitsee myötätuntoa ja hän tarvitsee sitä hyvin paljon. Joten älä ole vihainen katkeralle ihmiselle. Hän ei varmasti tarkoituksella sitä ole. Kukaan ei halua voida huonosti. Pohjimmiltaan kaikki ihmiset tavoittelevat hyvinvointia ja onnellisuutta. Se on ihan luonnollista. 

Ylpeys

"Kaikenlainen manipulointi, toisten syyttely ja kritisointi, kontrollointi ja pelottelu ovat ylpeän ihmisen toimintatapoja. Ylpeys saa helposti ihmisen myös tuomitsemaan toisen ihmisen, jolloin katsoo tätä toista ikään kuin ylempää. Toisen tuomitsija näkee roskan kaverin silmässä, mutta ei hirttä omassa silmässään."


"Ylpeydelle on ominaista taipumus vertailuun ja kilpailuun, ja siksi se on hyvä kasvualusta kateudelle. Ylpeän on vaikea antaa kiitosta toiselle, samoin vaikea ottaa vastaan nuhdetta tai opetusta. Ylpeä ajattelee olevansa toisen yläpuolella, joten tällä toisella ei voi olla mitään annettavaa."


"Liika murehtiminen, ylivastuullisuus ja ylihuolehtiminen voivat kertoa ylpeydestä. Ne paljastavat väärän asenteen Jumalaa kohtaan: ihminen ajattelee, että asiat ja tapahtumat ovat hänen itsensä varassa, hänen täytyy ne yksin hoitaa ja selvittää. Ylpeä elää orpouden ja omavoimaisuuden hengessä. Ylpeä ihminen on hyvin itsekeskeinen ja itsekäs. Hän ajattelee asiat ja elämän itsestään käsin, ikään kuin oma minä olisi maailman napa. Kärsimättömyys ja odottamisen vaikeus kertovat myös tästä. Ihminen ajattelee tietävänsä paremmin kuin muut tai paremmin kuin Jumala, miten asioiden pitäisi mennä."


"Ylpeys saa aikaan puolustautumisen ja oikeassa olemisen tarvetta, mikä raastaa sydäntä. Nämä tarpeet syntyvät sisäisestä turvattomuudesta ja epävarmuudesta. Täydellisyyden tavoittelu ja kunnianhimo on ylpeydelle tuttua. Halu näyttää hyvältä, älykkäältä, pärjäävältä on jokapäiväistä todellisuutta. Elämä on jatkuvaa kilpailua, näyttämisen pakkoa, epäonnistumisen pelkoa yms.


Ylpeys on tavallaan sitä, että ihminen ei suostu olemaan tavallinen ihminen, joka tekee virheitä ja on epätäydellinen. "
http://www.uusitoivo.fi/fi/content/ylpeys-syd%C3%A4men-ytimen-synti%C3%A4

Henkinen vapaus on paljon tärkeämpää kuin fyysinen. Ihmisen sielua tai henkeä ei voi koskaan vangita ja mieluummin olen sitten vaikka fyysisessä vankilassa kuin henkisessä niin kuin moni on. Mitä järkeä tässä elämässä on jos sä olet henkisesti kuollut. Ei yhtään mitään. Olet vain kasa atomeja ja hiukkasia. Jos sulla ei ole yhteyttä sieluun niin olet KUOLLUT.

Sielu

Multa saa viedä kaiken. Saatte laittaa vaikka vankilaan, saatte riisua alasti, hakata päivästä toiseen, kiduttaa mitä hirveimmillä tavoilla, hakata kepillä kasvoihin niin että jäljelle ei jää kuin murtuneet luut, mutta sieluani te ette saa. Mun sielu on kuolematon eikä kukaan voi sitä tappaa. Tai poistaa. Se on mahdotonta. Ihmisen sielu on kuolematon ja se elää päivästä ja vuodesta toiseen. Ikuisesti. Niin se vain on. Kukaan ei voi sitä varastaa eikä tuhota. Siellä se on, kaiken alla. Kaiken moskan ja mudan ja tumman synkän energian alla... Siellä se loistaa ikuisesti ja iättömästi. Vapaana ja kauniina. Ikuisesti. 

"Narsismissa on kysymys pahan olon siirtämisestä. Psykoanalyytikot puhuvat introjektiosta, mikä tarkoittaa sisäistämistä, narsismin tapauksessa sitä, että paha muovautuu jollain tavalla ihmisen minäkuvaan."

Janne Viljamaa- Pidä Puolesi-irti narsistin hampaista

Tässäpä hyvin kuvattu se mitä olen jo kauan ajatellut omassa mielessäni. Se että osa, hyvinkin iso osa ihmisistä pitää ihmisiä syntyjään ja pohjimmiltaan jotenkin pahoina. Näin hän tai ne näkevät ihmiset aina kielteisessä valossa. "Kaikkihan ne varastaa, kaikki on laiskoja" jne. Tällä tavalla sitten selitellään kaikenlaisia pakkokeinoja ja kepillä hakkaamisia, koska "ihmiset vaan on niin pahoja, että jos niitä ei pakota ja kiristä niin ne tekee pahojaan". Narsistinen ihminen on siis tuominnut ihmiset jo etukäteen. Ei ole mahdollista toimia oikein narsistisen ihmisen kanssa. Kaikki ongelmat mitkä sun elämässä on ja jopa sairaudet on narsistisen ihmisen mielestä sun itse aiheuttamaasi ja sinä olet viallinen ja syyllinen kaikkiin vaikeuksiin ja epäonnistumisiin elämässäsi. 

Miten tällaisen ihmisen kanssa voi keskustella mistään asioista koska kaikki on jo ennalta määrätty ja päätelty. Ei ole olemassa hyviä ihmisiä, ei ole ihmisiä joilla on erilaiset geenit ja erilainen elämäntarina ja erilainen kasvuympäristö. Tai sitten on niin että narsistinen ihminen jakaa ihmiset kahtia, eli on olemassa niitä hyviä ja niitä pahoja. Ne jotka menestyvät ovat tietysti "hyviä" ja ne jotka eivät, ovat automaattisesti pahoja. Tällainen elämähän on helppoa. Ei tarvitse miettiä mitään, ei mitään asioita syvemmin, ei syitä eikä seurauksia koska kaikki on jo ennakkoon määritelty eli on olemassa "ne pahat" ja "ne hyvät". Itsehän tällainen ihminen kuuluu niihin hyviin, tietysti.

Alistettu lapsi alistuu aikuisenakin ellei se tajua kuviota.. Monet sitten syyttää yhteiskuntaa ja kaikkia muita ihmisiä paitsi sitä joka on heitä oikeasti alistanut koska se on helpompaa. Kipu on liian kova että pystyisivät kohtaamaan sen mikä on totta ja mikä ei.

Alistaminen

"Alistetulla seurauksena on aina tavalla tai toisella itseluottamuksen menettäminen. Sanoisin, että tällaisen alistajan varsinainen tarkoituskin on juuri tämä. Sitä hän ei ehkä suoranaisesti ymmärrä tai tiedosta, mutta niin se on. Hän haluaa itselleen sellaisia uhreja, jotka eivät voi luottaa itseensä. Yksi asia siitä eteenpäin on varmasti kauhein asia, eli itsearvon menettäminen. Riipaisevampia asioita, joita olen ihmisten kanssa keskustellessani käynyt läpi on se, että uhri toteaa, että hän on tuhonnut minulta ihmisarvon. Luonnehäiriöisen toiminta tähtää toisen ihmisen tuhoamiseen. 

Itseasiassa kaikki se, mitä olen aiemmin sanonut pohjustaa tätä asiaa. Kukaan ihminen ei voi varsinaisesti elää, ellei hän tunne itseään arvokkaaksi. Luonnehäiriöisen kaikki toiminta lopulta tähtää toisen ihmisen täydelliseen tuhoamiseen. Onneton asia tässä on, että kumpikaan osapuoli ei tätä luultavasti selkeästi tiedosta. Uhri ei tiedosta, että alistajan varsinainen tarkoitus on hänen tuhoamisensa. Alistajakaan ei tätä missään tapauksessa myönnä, mutta ei selkeästi tiedosta, että toisen tuhoaminen ohjaa hänen käyttäytymistään mitä suurimmassa määrin.

http://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa/julkaisut/raimo_makela/__new_page_-122734/

Tiettyjen ihmisten seurassa sun pitää jopa piilottaa oma onnellisuutesi koska ne kuvittelee että sun onnellisuus on jotenkin automaattisesti niiltä pois. Tosiasia on ettei onnellisuutta voi omistaa ja se tulee ihmisen sisältä. Sitä voi olla ihan rajaton määrä kuten rakkauttakin.. Aineellista hyvinvointia ei voi eikä tarvitse säännöstellä tai jakaa vain tietyille ihmisille. Se ei ole jotain mitä on jaettu ja lahjoitettu tietyille ihmisille syntymässä, tai tietyn verran. Se on kaikkien ulottuvilla jos he vaan uskoisivat siihen ja siihen että he ansaitsevat sen. Onnellisuutta ja rakkautta voi jakaa muidenkin kanssa. Se ei poistu tai häviä jakamalla. Osa ihmisistä automaattisesti ja tiedostamatta estää tai rajoittaa muiden onnellisuutta jos he itse eivät sitä ole. He keksivät jotain sanottavaa tai sitten ei-kielellisiä ilmaisuja joilla he saavat tavallaan varastettua sun energiaa, positiivista energiaa. 

Negatiivista energiaakin voi jakaa. He kuvittelevat, että kun he saavat varastettua sitä positiivista energiaa että se siirtyy heille. Ei se tosiasiassa siirry. He saa ehkä hetken mielihyvän tunteen siitä, että ovat saaneet toisen yhtä kurjaksi ja onnettomaksi kuin he itse ovat, mutta ei se kestä. Se on vain hetken helpotus ja mielenrauha. Se jäytävä ahdistus ja paha olo, palaa yhä uudelleen ja uudelleen takaisin. Elleivät he ymmärrä tehdä asialle jotain. Elleivät he ymmärrä että se paha olo lähtee heistä ITSESTÄ eikä se paha olo lähde pois muita kiusaamalla ja että heidän on myös mahdollista voida hyvin, ei ainoastaan huonosti. Myös positiiviset tunteet tulee ihmisen sisältä ja ne ovat kaikkien ihmisten saatavilla.

Realistisuus ei ole negatiivisuutta. Negatiivisuus on sitä että näet neutraalit ja positiiviset asiat kielteisessä valossa. Eli myös sitä että jos näet realistisuuden negatiivisena. Tosiasia on ettei ihmiset kykene käsittelemään kaikkia niitä kauheita asioita mitä tässä maailmassa tapahtuu ja sen sijaan että ne myöntäis sen niin ne väittää, että se joka sanoo totuuden ja miten asiat on, on negatiivinen. Eihän tietysti ole tervettä olla liian realistinen. Ihminen tarvitsee myös pakoa todellisuudesta ja esim. uutisia ei kannata lukea tai katsoa kovin usein jos alkaa ahdistamaan jne. Suurin osa ihmisistä pakenee tätä todellisuutta tavalla tai toisella ja eriasteisesti.

Kontrollointi ja itse

"Rentous ei tarkoita laiskuutta, eikä se tarkoita välttämättä tehottomuuttakaan."

Kun elämä ja ihmiset tosiaan on epätäydellisiä niin olisi vain parempi oppia hyväksymään se eikä väkisin muuttaa ihmisiä. Jokainen muuttakoon vain itseään (jos haluaa), muita meillä ei ole oikeus edes muuttaa. Kontrollointikin on eräänlainen alistamisen muoto, mutta monet ei tätä tajua vaan hokevat vaan itselleen kuinka he haluavat vain sun parasta tai että "mä haluan vain auttaa muita ihmisiä". Auta ensin itseäsi koska auttamalla itseäsi autat muitakin ihan luonnostaan, et väkisin.

http://www.kauneusjaterveys.fi/terveys-hyvinvointi/mieli/oletko-kontrollifriikki

Toisen ihmisen onnellisuus ei ole itseltä pois. Luonnonvarat ja ihmisten voimavarat on rajalliset, mutta hyvinvointi ja onnellisuus on mahdollista kaikille eikä sitä ole tietty määrä jota pitäisi pihtailla ja "määrätä" vain tietyille ja harvoille. Eikä sitä tarvitse ansaita. Kaikilla on oikeus ja mahdollisuus voida hyvin ja olla onnellinen. Narsistinen ihminen ajattelee että vain tietyillä ihmisillä on oikeus olla onnellinen ja hyvinvoiva. Sellainen ajattelutapa ei yksinkertaisesti ole tervettä!

Se että ihminen on sitä mieltä että joku ihminen saa kuolla vaikka nälkään jos ei löydä töitä tai kykene tekemään työtä tms. on se mielestäni sama kuin fyysinen tappo. Se on henkinen tappo... Se on julmuutta ja se on empatiakyvyttömyyttä ja on käsittämätöntä että osa ihmisistä voi olla läheisiäkin kohtaan sellaisia. Miltäköhän niistä itsestä tuntuisi jos ne olisi hätää kärsimässä ja joku tulisi sanomaan heille että no oma on vikas, ja saat kyllä selvitä yksin, ja ihan sama mulle vaikka kuolisit. Varmaan ne kuvittelee, että ne selviää siitäkin koska ovat niin ylpeitä riippumattomuudestaan. Onhan hienoa olla epäinhimillisen kova ja tunteeton. Ollaan kaikki sellaisia niin kohta meitä ei ole enää yhtään jäljellä. Pelkät rakennusten rauniot vaan ja tuhoa joka puolella. 

Mutta eipä näytä psykoja tämä kiinnostavan. Mulle, mulle ja mulle. Minä, minä ja minä. Millään muulla ei ole väliä. Ihmiset saa vaikka kuolla ympärillä ja huutaa tuskissaan, se on ihan sama, onhan se niiden oma vika. Tai näinhän ne psykot ajattelee koska mitään inhimillistä ei niissä ole enää jäljellä. Ei ne ole edes ihmisiä. Mun mielestä ne voitaisiin luokitella joksikin omaksi ihmisrodukseen. Epäihmisiksi niin kuin yksi asiaan perehtynyt heitä kutsuu. Mitä inhimillistä on siinä että sä toivot toisen ihmisen kuolemaa? Että sä et auttaisi lähimmäistä hädässä koska se oma maine ja oma häpeä on tärkeämpää?

Mitä inhimillistä on tunnekylmyydessä ja välinpitämättömyydessä? Välinpitämättömyys on rakkauden vastakohta. Viha ei ole. Voit samaan aikaan vihata ja rakastaa ihmistä, mutta välinpitämättömyys on pahinta. Mistä sä tunnistat hyvän ihmisen? Siitäkö että se esittää hyvää, vai siitä että se oikeasti välittää mitä sulle kuuluu ja miten sä voit? Vaikka sä kuinka teeskentelisit hyvää ihmistä, mutta et OIKEASTI välitä niin sä et ole hyvä ihminen. Sä olet tunteeton. Tunnekylmyys ja tunteettomuus on narsismia. Se on epätervettä narsismia eikä siinä ole mitään hienoa. 

Epätervettä narsismia on maailma täynnä, mutta osa ei välitä siitä ja osa kannustaa ihmisiä siihen. Sehän on niin hienoa ja coolia. On niin siistiä olla vähän kova ja tunteeton ja esittää ettei välitä ja että olet maailman paras ja aina pärjäävä, kaikkivoipainen (kusipää). Sun pitäisi vain tottua siihen, ja kaiken huipuksi ottaa osaa siihen! Se on muka pakollista ja se on normaalia. Tällaiset ihmiset eivät tajua mitä normaali on, tai mitä terveys ja tasapaino oikeasti tarkoittaa. Mitä itsestä ja muista välittäminen oikeasti on. Tuskin ne rakastaa itsekään itseään, varmaan vihaavat ja siksi vihaavat muitakin. Haluavat että kaikki kohtelevat itseään yhtä huonosti. Eivät voi sietää hyvinvoivia ja tasapainoisia ihmisiä. Koska itsehän ne ei sitä ole ja sitähän ne vihaa että jollain on jotain mitä niillä ei ole.

Jopa kannustavat sua itsesi vihaamiseen ja välinpitämättömyyteen koska tiedostamattomasti itse sitä koko ajan tekevät itseään kohtaan. Että on muka epätervettä itsekkyyttä välittää itsestään ja haluta voida hyvin. Ihan kuin se oma paha tai hyvä olo ei heijastuisi ympäristöön... Koska se heijastuu niin se ei ole ihan sama. Se on itseni ja myös muiden ihmisten kunnioittamista, itsestäni ja muista ihmisistä välittämistä, että pidän huolen omasta hyvinvoinnistani, omasta turvallisuudestani ja omista rajoistani. Siinä ei ole mitään negatiivista tai epätervettä. Muiden kuin näiden sekopäiden mielissä.

Rakkaus

Rakkaus on ilmaista, sitä ei tarvitse säännöstellä tai jaella vain tiettyihin kohteisiin. Vain ehdollisesti itsensä hyväksyvät ja rakastavat ajattelevat, että rakkaus pitää jotenkin ansaita, mutta ei sitä tarvitse ansaita. Jokainen ihminen on rakastamisen arvoinen koska jokainen meistä on pohjimmiltaan ihan samanlainen. Jokainen ihminen syntyy tähän maailmaan täysin puhtaana ja viattomana eli siis täydellisenä ja jokaisen ihmisen sielussa on rakkaus ja rauha. Moni ei vain pidä yhteyttä siihen, ja osa lukitsee oven omaan sisimpäänsä koko elämänsä ajaksi ja näin elää rakkaudetonta elämää. 

Hyvin usea ihminen myös ajattelee mielessään (ainakin joskus), että on ihmisiä jotka eivät ansaitse arvostusta, hyväksyntää eikä rakkautta. Että osa ihmisistä on vain jotenkin viallisia ja pahoja ja he eivät tarvitse apua, armoa tai hyväksyntää. Mutta sellaiset ihmiset eivät näe sitä, että eivät hekään ole täydellisiä ja se millaiseksi ihmisen persoona ja elämä muodostuu johtuu hyvin paljon siitä millaiset geenit ja millainen kasvatus ja elämä hänellä on ollut.

Jos ihminen oikeasti haluaa uskoa siihen, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä eikä paha, ja että ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia ei hän koe tarvetta tuomita yhtään KETÄÄN. Päinvastoin silloin hän nimenomaan haluaa ymmärtää sitä miksi ihminen käyttäytyy kuten käyttäytyy ja on sellainen kuin on, koska siihenkin on syy. Kaikkeen on syy jos oikein tarkkaan katsoo. Totuus vain on se että tämä maailma on aika kamala. Ihmiset on epätäydellisiä ja puutteellisia ja koko maailma kärsii aivan valtavasta rakkauden puutteesta.

Ei oo toisen ihmisen kunnioittamista kohdella toista aikuista ihmistä ylimielisesti ja holhoavasti ja näin monet tekevät. Jokainen aikuinen ihminen itse tietää mikä sille on parasta, mitkä sen voimavarat ja kyvyt on.. Jos ei tiedä niin se osaa kyllä yleensä hakea apua tai neuvoa. Niitä neuvoja ei tarvi jaella ilman että sitä pyydetään, ja mitä sitten vaikka tekee välillä vääriä ratkaisuja ja valintoja? Jokainen niitä tekee joskus ja yleensä se ihminen itse maksaa niistä eniten. Virheistä voi myös oppia, siksi ne onkin niin tärkeitä. Eikä se ole ihan sama miten sä tätä elämää elät. Mulle ainakin sillä on väliä. Myös sillä miten mä muita ihmisiä kohtelen.

Elämä

Elämänhallinta ei ole sama asia kuin elämän ja itsensä kontrollointi! Joillakin on elämänhallinta paremmalla tolalla, joillakin huonommalla. Se että joku ei hallitse sitä taitoa ei tarkoita sitä että se olisi jotenkin huono ihminen.. Lisäksi elämänhallinta vaihtelee elämän aikana. Joskus ihmisellä on enemmän asioita hoidettavanaan ja vaikea pitää pakkaa niin sanotusti kasassa ja joskus taas on vähän helpompaa. Aivan kuten ei luonteenpiirrekään voi olla huono tai hyvä. Osa on pikkutarkkoja ja osa huolettomia, ne on vain persoonallisuuden piirteitä ja sinällään täysin neutraaleja.

Vaikka kukaan muu ei mua kohtaan pystyisi olemaan armollinen niin AINAKIN MÄ ITSE VOIN SITÄ ITSELLENI OLLA.

On turha odottaa täydellistä hyväksyntää epätäydellisiltä ihmisiltä (joita me kaikki ollaan).. Ei tule vastaan sellaista ihmistä joka pystyisi mut hyväksymään aivan täydellisesti, se ei vain ole mahdollista. Elämme epätäydellisessä maailmassa epätäydellisten ihmisten parissa. Mitä nopeampaa sen asian ymmärtää niin sitä parempi.. Sitten ei enää yritä tavoitella jotain mitä ei tule koskaan tavoittamaan. Eikä kuluta elämäänsä täysin turhien ja epärealististen tavoitteiden havitteluun.

Musta ja valkoinen

Joidenkin ihmisten elämä on jatkuvaa äärirajoilla roikkumista ja mustavalkoisuutta. Kiirettä ja pakkoa. Eikä ne edes itse tajua aiheuttavansa sen kiireen itselleen. Tällaisten ihmisten seurassa alkaa itsekin stressaantumaan ja ahdistumaan. Ihan kuin joku kuolema olis koko ajan uhkaamassa. Mitä ne oikein pelkää? Itse niiden pitää tajuta pysähtyä. Kukaan muu ei niitä pysäytä elleivät sitten pyydä apua. Eikä kukaan aikuisen ihmisen vapaa-aikaa kontrolloi. Onhan sellaista varmaan kaikilla joskus, mutta jos koko ajan on paha olo ja kiire niin pitäis tajuta tehdä asialle jotain! Ei kukaan aikuisen ihmisen hyvinvoinnista huolehdi kuin se ihminen itse. Joku järki käteen..

Aidot ihmiset häiritsee feikkejä. On kai niin hienoa kuvitella olevansa täydellinen ihminen jossa ei ole mitään säröjä tai kulumia. Jos joku rikkoo tämän harhan niin tottakai se ärsyttää. Tai se että joku uskaltaa joko pakon edessä tai muuten näyttää heikkoutensa. Narsistinen ihminen voi jopa raivostua toisen ihmisen heikkoudesta niin pahasti että pahoinpitelee tämän ihmisen joko verbaalisesti tai fyysisesti.

Henkinen tai fyysinen väkivalta ei ole koskaan hyväksyttävää tapahtui sitä sitten kotona, koulussa, parisuhteissa, työpaikoilla tai vaikkapa terveydenhoidossa. Väkivalta on väkivaltaa vaikka sen verhoilisi mihin muotoon vaan ja tapahtui se missä paikassa tahansa. Mikään ei oikeuta ihmistä käyttämään henkistä tai fyysistä väkivaltaa eikä omia väärin tekemisiään ei voi perustella millään syyllä. Se että ihminen on auktoriteettiasemassa ei tarkoita että hän saisi käyttää valta-asemaansa jotenkin väärin. 

Jos vahvuus tarkoittaa kovuutta tai kylmyyttä niin mä en halua olla vahva. Jotkut oikeasti uskoo siihen, että ei ole muuta vaihtoehtoa ja sitten ne yrittää hakata sun päähän sitä, ja jos et tee niin kuin ne haluaa niin olet jotenkin huono ja sussa on jotain vikaa. Kaikkien pitäisi olla kusipäitä niiden mielestä. Se on kuulema ainoa keino selviytyä tässä maailmassa. Ei mun tarvi nostaa tai laskea itseäni samalle tasolle niiden kanssa että pärjään, voin vaihtaa maisemaakin ja siirtyä pois kiusaajien keskeltä. Ei tarvi muuttua kusipääksi jotta voit pärjätä kusipäiden kanssa.

En halua olla vahva jos vahvuus on tuollaista mitä ihmiset kuvittelee sen olevan.

Ei ihmisen tarvitse lunastaa omaa ihmisarvoaan, vaikka osa kuvitteleekin niin. Ne on väärässä.

Kunnioitusta ei vaan oteta, vaan se ansaitaan. Ja se että joku on mua vanhempi ei tarkoita että se olisi automaattisesti jotenkin mua parempi tai viisaampi ihminen.. Ei ihmisarvo kasva iän mukana. Yksi vallankäytön muoto voi olla se että vanhempi kohtelee lasta huonosti ja sitten kun tämä lapsi huomauttaa asiasta vanhempi vaan toteaa että "minä olen sinun vanhempi, sinun pitää kunnioittaa mua". Tuolla tavallahan sitä päästään kuin koira veräjästä, "minulla on oikeus KOSKA". Näinhän on ikiaikojen oikeutettu VALLANKÄYTTÖ. Ja vallankäyttö on vallankäyttöä ihan sama mihin asuun se puetaan. 

Totuus on jossain siinä välissä. 

En ole täydellinen mutta onneksi ei tarvikaan olla.

Armo ja totuus

"Armo antaa meidän hyväksyä addiktiomme, riippuvuutemme ja pakkomielteemme, ja jatkaa elämäämme tietäen, että me tarvitsemme niitä, kunnes löydämme oikeita ja terveitä tapoja päästää tuskamme pois. Me tiedämme jo, että emme pääse irti käyttäen tahdonvoimaamme. Armo ja totuus eivät vaadi meitä yrittämään muuttaa itseämme heti, kun näemme jotakin "huonoa" itsessämme."

http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Ch10.html

Kukaan ei parane pakottamalla tai itseään piiskaamalla. Jos joku uskoo niin, valehtelee hän itselleen.

Ihmiset kuvittelee tietävänsä mitä mun elämä on mutta niillä ei ole hajuakaan! Ne ei ymmärrä että kaikkea ei näe pinnalta. Ihminen voi esittää hyvinvoivaa ja onnellista, mutta ei se tarkoita että se sitä oikeasti olisi, tai että sen ihmisen elämä olisi helppoa. Tai että jos sä joskus naurat tai olet hetken aikaa onnellinen, et voi olla sairas. En mä valita mun ongelmistani kaikille, tai kerro sairauksiani ja vaikeuksiani. Ei se silti tarkoita etteikö mulla niitä olisi, tai että mun elämä olisi helppoa. Mutta kroonisesta sairaudesta kärsiväkin voi olla onnellinen. Ei sairaus tarkoita sitä että ihmisen täytyisi katkeroitua ja etteikö se pystyisi nauttimaan elämästä ja elämään edes jollain tavalla hyvää elämää. Elämä ei ole mustavalkoista. Itse asiassa moni kroonisesta sairaudesta kärsivä ja vaikeita kokemuksia kokenut voi arvostaa elämää enemmän kuin "vähemmällä selvinnyt" (jos niin voi sanoa..).

Pakko (?)

http://www.inhimillisiauutisia.fi/jos-ma-voisin/875358

Yhteiskunta rajoittaa vähän joka asiaa. Ihme että täällä saa enää edes ajatella itsenäisesti. Voisi jokainen miettiä mitkä asiat on ihan oikeita pakkoja tai velvollisuuksia ja mitkä sellaisia jotka itse on vain omassa päässään kehittänyt. Haluaako sitä elää elämänsä niin että menee eteenpäin miettimättä ja kyseenalaistamatta asioita ja tekee asioita joita ei edes ole välttämätöntä tehdä vai keskittyykö sellaisiin asioihin jotka ovat oikeasti hyödyllisiä ja itselle mieluisia.

Paha

Alkaa tuntua siltä että ihmiset tulkitsee sun sanomiset ja sinut sitä kautta miten ne näkee tämän maailman. Tai aika selväähän se on.. Siksi joillekin ei uskalla sanoa mitään koska ne näkee kaiken niin negatiivisesti koska niillä on niin negatiivinen/kielteinen maailmankuva tai sitten negatiivinen käsitys sinusta. Ne vääntää ne sun sanomiset joksikin mitä ne ei edes ole. Ei uskalla sanoa mitään koska kaikki mitä sä sanot kertoo sun laiskuudesta tai typeryydestä tai muuta vastaavaa. Jostain pahasta joka tapauksessa. Kai sitä pitäisi piiskata itseään tai jotenkin muuten rangaista itseään että saisi sen "pahan" (mitä se nyt sitten onkaan) itsestä pois.

Elämän usko

Mikään ei raivostuta niin paljon kuin yltiörealistisuus ja kyynisyys. Tai lähinnä se että jos sä itse koet tarvetta uskoa esim. kohtaloon, tai uskot myös asioihin joita ei ole välttämättä tieteellisesti todistettu niin sut haukutaan typeräksi. Aargh! On typerää kuvitella tietävänsä kaikesta kaiken. Nämä typeräksi haukkuvat itse asiassa tekevät itse itsestään typeriä! Kyllä tieteelläkin on paikkansa ja tarkoituksensa tässä maailmassa, mutta niin on myös USKOLLA. Enkä ikinä halua kyynistyä niin pahasti että menetän uskoni tähän elämään ja haaveisiin ja johonkin parempaan.. Että kokisin tarvetta talloa muiden ihmisten unelmat, vain sen vuoksi että omani on kadonneet, tai koska en itse kykene enää haaveilemaan tai uskomaan parempaan. Joo kiitti mulle riitti negatiivisten ihmisten seura. Ei enää ikinä.

Ei tämä yhteiskunta voi määritellä ihmisille sitä mihin niiden pitää uskoa tai miten niiden pitää ajatella. Jokaiselle ihmiselle on annettu OMA järki ja omatunto ja niitä pitää käyttää. Jos haluaa olla lammas ja seurata vaan ohjeita ja totella käskyjä, ja olla ajattelematta omilla aivoilla niin se on oma valinta!

Itsemme piiskaaminen lähtee siitä, että kuvittelemme että meidän pitäisi muuttua. Voi olla hyvinkin totta, että meidän pitäisi muuttua, mutta me emme muutu entistä kovemman yrittämisen kautta. Sillä me voimme ehkä hetkeksi muuttaa käyttäytymistämme, mutta sisäinen selkeys ei sillä synny. Itsemme piiskaaminen onkin pakokeino sisäisen maailmamme kohtaamisesta ulkoisen maailman muuttamiseen sellaiseksi, että kokisimme vähemmän tuskaa. Se ei toimi. Paranemisessa on hyvin harvoin kyse itsemme piiskaamisesta - tuskin koskaan. Paraneminen on itsellemme antautumista. Kun piiskaamme itseämme, ohitamme paranemisen kaikkein tärkeimmän vaiheen - itsemme hyväksymisen juuri siinä missä olemme. Ruoskan sijaan me tarvitsemme kukkakimpun ja onnentoivotuksen.

Sitä paitsi itsemme piiskaaminen ei ole nykyhetkessä elämistä. Siihen liittyy aina ajatus "kunhan vain pääsisin tähän niin …" Pakenemme tuskan kokemista nykyhetkessä tulevaisuuden suunnitteluun ja ratkaisumallien etsimiseen. Tämä ei ole paranemista. Älä lyö itseäsi, sillä et ole sitä ansainnut, eikä se johda mihinkään. Itsemme piiskaaminen on luulottelua ja harhaluuloa. Olet jo yrittänyt tarpeeksi vanhoilla keinoillasi, eikä uusia voi tulla ennen kuin pysähdyt ja antaudut itsellesi. Muutoin saat ruoskia itseäsi samalla ruoskalla loppuelämäsi. Niin kauan kuin mielesi odottaa muutosta tulevaisuudessa, et elä nykyhetkeä.

http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Solmu4.html

Unohda itsesi. Unohda omat tunteesi, omat havaintosi, oma intuitiosi. Älä käytä aivojasi. Tyhjennä aivosi ja kuuntele ja tottele minua kuin zombie. Sua ei ole olemassa. Minä täytän pääsi tiedolla jota et tarvitse. Minä olen herra ja jumala joka kertoo sulle mikä on totta ja mikä ei, mikä oikein ja mikä väärin. Sulla ei ole omia aivoja, ei omia ajatuksia eikä todellakaan lupaa käyttää omaa järkeäsi! Itse asiassa sua ei ole edes olemassa. Olet mitätön loinen, epäihminen. Et ole edes syntynyt koska olet osa minua kuin minun raajani. Minun jatkopalani. Sua ei ole olemassa. Olet näkymätön. Näkymätön lapsi.

Tyhjät kattilat kolisevat eniten.