LAISKA

Kuka määrittelee sen milloin ihminen on laiska? Onko olemassa jotain laskukaavaa siihen. Esim. voimavarat jaettuna tekemisellä. Sitten jotkut viiterajat jonka perusteella määritellään laiskuus. Esim. 1-10 väli on laiskuus, kun taas 10-20 on normaali, ja sitten 20-30 on jo epänormaalia suorittamista. Pitääkö kaikkien ihmisten pyrkiä aina siihen keskijakaumalle ja onko siinä järkeä? Miksi pitää tehdä niin negatiivisia määritelmiä. Sitten osa ihmisistä on ihan paniikissa ettei kukaan vaan pidä niitä laiskana. Viisaat ei kyllä välitä, kun ne itse tietää mitä ne on tai on olematta. Tuntuu että välillä ei uskalla sanoa mitään joka vähänkään viittaisi siihen että olet laiska, koska osa tekee omat johtopäätöksensä esim. siitä jos sanot että "ei tarvi", "ei ole pakko", tai "miksi pitäisi". Nämä kertovat siis henkilön mahdollisesta laiskuudesta ja silloin ihmisen päälle pitää heittää vihkivettä ja lausua kymmenen ave mariaa että se parantuu. Tai jos olet sairauden vuoksi työkyvytön niin saat pelätä vielä enemmän. Ei kannata vähänkään puhua mistään että "kuka pakottaa", tai että "ei ole pakko". Osa vainoharhaisista ihmisistä määrittelevät sen niin, että sinä kun et ole töissä olet automaattisesti laiska ja kaikki sanomisesikin ovat merkkinä laiskuudestasi. "Hyi häpeä senkin laiska. Pois minusta se laiskuus, minä yritän todistella koko loppuelämäni etten varmasti ole laiska. Sitten vanhuksena mietin että mitä helvettiä olen koko elämäni tehnyt. Mutta ai niin, no onneksi en sentään ollut laiska. Olen ainakin todistellut itselleni ja maailmalleni etten varmasti ole laiska, nyt voinkin sitten levähtää ja pääsen taivaaseen." Amen.

Onnellisuus ei ole olosuhteista riippuvainen eikä nouse tai laske sen mukaan kuinka paljon rahaa ihmisellä on vaikka näin näyttävät jotkut olettavan. Esim. jos joku on vaikka pienipalkkaisessa työssä niin oletetaan heti, että on sillä varmaan kurja elämä kun niin vähän rahaa saa.. Ehkäpä se pienipalkkainen ei välitä rahasta niin paljon ja elää pienimuotoisesti ja on ihan onnellinen elämäänsä.. Ei kaikkien tarvitse saada omakotitaloa, vakituista työpaikkaa, kesämökkiä jne. Jotkut ihmiset ovat vähään tyytyväisiä. Mutta joidenkin on ihan hirveän vaikea ymmärtää sitä, että kaikki ihmiset eivät haaveile samoista asioista. Mä haluan vaan, että mut jätetään rauhaan eikä yritetä tuputtaa oman elämänsä reseptejä mulle, koska mä en halua elää niin kuin ne elää. Mä haluan elää niin kuin minä itse omassa sisimmässäni haluan. En halua elää muka-täydellistä elämää oikeasti sisimmässäni hyvin onnettomana ihmisenä. Koko ajan haaveillen jostain paremmasta, ja seuraavasta saavutuksesta, seuraavasta kesämökistä tai asunnon parannuksesta. Koko ajan peläten että mitä jos tämä kaikki minkä olen rakentanut sortuukin alas. Että mitä sitten tapahtuu. Koko ajan peläten työttömyyttä, sairastumista, sitä että ulkonäkö rupsahtaa, sitä että kumppani jättää, sitä että muut näkevät kuin huono ja heikko oikeasti olet. Mä en halua pelätä koko ajan enkä koko ajan miettiä mitä muut ihmiset ajattelee. Se ei ole elämää. Se on vankila!! Se on tekoelämää, teennäisyyttä ja valheellisuutta ja mä tiedän etten ole oikeasti sellainen ihminen. En ole koskaan ollut.

Ei voi syyllistää vain mielenterveysongelmaisia ja kieltäytyä näkemästä asioita jotka on pielessä koko yhteiskuntajärjestelmässä. Ei voi myöskään mielenterveysongelmainen itsekään kieltäytyä näkemästä omaa osuuttaan asioissa. En vaan tiedä että mikä on sitten normaalia. Kuinka hyvin pitää sopeutua että olet normaali. Eikö ole jollain tavalla sairasta sopeutua hyvin sairaaseen ympäristöön. Kyllä mä haluan sopeutua mutta en vain oman persoonallisuuteni ja arvoni uhraamalla.. Kaikilla on oikeus elää tässä maailmassa. Ei voi sanoa että sinä olet turha, koska et sopeudu ja nyt sut sitten jätetään täysin oman onnesi nojaan. Että mitä et sopeudu senkin hylkiö. Eikö mun ajatuksilla pitäisi olla jotain merkitystä? Enkö minä saa sanoa mitä mieltä olen tästä maailmasta ja miten täällä pitäisi toimia? Pitäisikö esim. sortoon suostua ja alistua. Pitääkö se hyväksyä? Sekö se tekee ihmisestä hyvän? Osa on jopa niin typeriä että ne yrittää opettaa sulle että sun pitää vaan alistua joka paikassa. Ei helvetti miten sekaisin ihmiset ovat. Ei ole vain kahta vaihtoehtoa, alistaa tai alistua. Elämä ei ole mustavalkoinen.

"Tiedän, että mitä syvemmin ihminen on kohdannut itseänsä, sitä vähemmän hänellä on tarvetta tuomita, kritisoida tai neuvoa muita. Omassa itsessäkin riittää nimittäin ihmettelemistä. Vuosien myötä mielessäni on kasvanut luottamus siihen, ettei minun tehtäväni ole ratkaista asiakkaani ongelmia, vaan tukea häntä ratkaisemaan ne itse. Suuri mestari, kuuluisa puusepän poika, on sanonut, että joka on saanut paljon anteeksi, rakastaa myös paljon. Kuinka totta tuo onkaan. Sama ajatus voidaan lausua myös näin: Mitä suurempi tarve ihmisellä on tuomita toinen, sitä pinnallisempaa on hänen oma itsetuntemuksensa. Olen hitaasti oppinut, että jos osaa ja uskaltaa olla läsnä itsessään, syntyy kyky olla aidosti ja kokonaisvaltaisesti läsnä myös toiselle. Väitän, että minulla on tuo kyky. En sano tätä kehuskellakseni, en ole erityistapaus. Meillä kaikilla on mahdollisuus oppia olemaan läsnä itselleen ja toisille, kyky siihen on jokaisella. Se on saavutettavissa itsensä kohtaamisen kautta. Itseänsä taas voi kohdata vain rakkauden ilmapiirissä. Siksi voin sanoa, että tie toisen kohtaamiseen käy sen kautta, että on saanut osakseen rakkautta, siis saanut anteeksi. Sillä anteeksi saaminen on juuri rakkauden vastaanottamista." Tommy Hellsten, Uhanalainen ihminen.

Holhous- ja kontrolliyhteiskunta

Länsimaissa ihmiset toimivat ja elävät ulkoapäinohjautuvasti. Ei enää tiedetä mitä oikeasti halutaan koska ollaan vieraannuttu itsestä ja luonnosta. Sitten täytetään sitä tyhjiötä materialla ja se on loputonta koska ei tyhjyys sillä poistu.. Varsinkin Suomi on holhous- ja kontrolliyhteiskunta. Kuvitellaan että ihmiset on typeriä ettei ne itse tiedä eikä osaa mitään. Kaikki pitää opetella kirjoista ja ulkoa. Voit saada huomautuksen siitä jos kuivatat vaatteita parvekkeella niin että ne näkyy kaiteen yli, koska se on esteettisesti häiritsevää. Ihan kuin maailmassa ei olis isompia murheenaiheita.. Keskitytään juuri tuollaisiin pikkuasioihin ettei tarvitse korjata sitä mikä on OIKEASTI vialla. Harhautetaan itse ja muut kohtaamasta totuutta joka on ainoa jolla on väliä.

Hullu

Noilla lääkkeillä yritetään tehdä ihmisistä mahdollisimman tavallisia ja siinä ollaan onnistuttu ja samalla tehty mut niin onnettomaksi etten ole koskaan ollut niin onneton mutta kai se on "vain elämää". Mä en enää suostu syömään mitään lääkkeitä. Mielummin olen sitten vähän hullu kuin manipuloitu hullu. Ja anteeksi vaan mutta ei ne lääkkeet mitään auta. Ne vaan turruttaa sun aivot niin pehmeäksi että sun ajatuksia voidaan ohjata "terveempään"=tyhmempään suuntaan. Kaikista ihmisistä pitää tehdä palikka-aivoja. Mä en koe tarvetta rajoittaa mun ajattelua ja katsoa tätä maailmaa jostain ahtaasta näkökulmasta. Mä en ole tyhmä enkä mä tarvi ketään kertomaan mulle että mun ajatukset on vääriä. Ei ajatukset voi olla vääriä. Enkä mä koe tarvetta mennä johonkin kognitiiviseen terapiaan jossa "opetellaan uusia ajattelutapoja". Ei mun ongelmat johdu siitä että mä en osaa ajatella oikein. Ne ongelmat pitää kohdata ja ratkaista eikä lakaista maton alle tai laittaa laastaria päälle. Mä en ainakaan halua elää niin, mutta näköjään sitä ei ymmärretä. Ihan turha siis selittää. 

En tiedä voinko koskaan tavata niin järkevää terapeuttia joka olis samalla aaltopituudella. Jos se terapia on vaan jotain manipulointia jossa sulle kerrotaan että noin ei saa ajatella, että sä ajattelet liikaa tai liian monipuolisesti niin olkoon.. Lääkkeillä yritetään pehmentää sun aivot ja valmistella sut terapiaan jossa sut muka ohjataan oikeaan suuntaan. Oikeasti yritetään saada sut miettimästä sitä miten sairas tämä yhteiskunta on ja saada sut tätä kautta "toimivaksi jäseneksi yhteiskuntaan". Kellekään ei näytä tulevan mieleen että ehkä se masennus pitää käydä läpi? Että ehkä sillä on joku tarkoitus. Ehkä ne elämän kriisit pitää käydä läpi eikä turruttaa lääkkeillä. Ja sitten ne kuvittelee olevansa niin helvetin fiksuja ja väittää että sä oot vain hullu ja nauraa sun jutuille. Yksi psykoterapeutti vaan melkein huusi mulle että "nämä asiat on tosiasioita sun pitää ymmärtää!" Ja että "mulle sitten selitellä mitään". No minkä takia se on opiskellut terapeutiksi jos sillä ei ole minkäänlaista kärsivällisyyttä? Lähinnä tuntui silti että se halusi että mä vaan tottelen jotain käskyjä ja uskon kaiken mitä se sanoo. Ihan kuin mä olisin ollut joku pikkulapsi ja se olisi ollut joku opettaja joka kertoo sulle miten tässä maailmassa eletään. 

Haistakaa paska. Eikä haittaa vaikka olisin ihmisten mielestä ihan hirveä, hankala ja hullu. Olkoon sitten. "Epävakaat on hankalia, eivätkä kestä auktoriteettihahmoja". No mitä sitten? Pitäiskö kestää? Eiköhän se peruskoulu ollut jo tarpeeksi. Vieläkö sitä manipulointia ja asioiden hakkaamista sun päähän pitäisi jatkaa vielä aikuisena? Onko ihmiset jotain robotteja jotka toimii käskystä, jotka ei osaa ajatella itsenäisesti jotka menee vain eteenpäin eikä edes tiedä minkä vuoksi?? Minkä takia ihmisten tunteita ja ajatuksia ei uskota. Minkä takia ne pitää leimata hulluudeksi? Senkö takia että ne ajatukset ovat uhka tälle yhteiskunnalle joten se ihminen pitää leimata hulluksi niin että sä alat itsekin epäilemään kaikkia ajatuksia niin pahasti että kohta et osaa enää edes ajatella!?

Tyhmät ihmiset ei osaa etsiä syitä millekään. Jos ne näkee alkoholistin tai huumeriippuvaisen niin ne kuvittelee että se syy ja vika löytyy siitä ihmisestä. Ne ei osaa mennä yhtään pidemmälle siinä ajattelussa ja nähdä syy-seuraussuhteita. Fiksu ja ajatteleva ihminen ei syyllistä ihmisiä vaan yrittää löytää syyt asioille.

Jokainen on vähän hullu, se joka väittää päinvastaista valehtelee itselleen.. Mitä paremmin ihminen tiedostaa itsensä ja käytöksensä, sitä terveempi hän yleensä on. Narsistiset ihmiset on kaikkein sairaimpia koska ne elää jossain omassa kuvitemaailmassaan.. Heille totuudella ei ole väliä.. He rakentavat oman totuutensa. He eivät voi myöntää ja nähdä todellisuutta sellaisena kuin se on. Heidän maailmansa murtuisi palasiksi siitä koska he joutuisivat katsomaan omaa vajavaista peilikuvaansa.. He eivät olekaan maailman kauneimpia ja maailman parhaimpia vaan ihan tavallisia pulliaisia..Täysin samalla viivalla muiden kanssa. Se on kammottavaa heille. Eihän todellisuudella ole mitään väliä. Kumppanit ja ystävätkin halutaan muokata oman mielensä mukaiseksi. Ihan sama millaisia he oikeasti ovat, kunhan ne sopivat tämän narsistin maailmankuvaan. Jos et sovi sut heitetään sivuun tai jos heillä on ote sinuun alkavat he muokkaamaan sua ja kontrolloimaan käytöstäsi. Narsisti ei yritä mitään jos et anna sille lupaa, jos pakenet sen näköpiiristä tai laitat kovan kovaa vastaan eli et anna sille sitä mitä se haluaa eli lähdettä. Jos paljastat sen miten naurettavia ne ovat omassa tyhjyydessään. 

Niitä vastaan ei auta muu kuin henkinen vahvuus. Kun he huomaavat ettet taivu heidän manipulointinsa tai alistamisensa alle jättävät he sut rauhaan. Voivat ehkä selän takana puhua susta pahaa niin että kaikki alkaisivat ajattelemaan susta samalla tavalla kuin he, mutta eivät he enää yritä saada sua valtansa alle. Jos et pysty laittamaan heille vastaan niin ainoa asia mitä voit tehdä on juosta karkuun, lähteä paikalta pois, kadota. Joskus et voi kadota, silloin ainoa mitä voit tehdä on vahvistaa itseäsi henkisesti. Joskus sitä ei edes haluaisi uskoa millaisia ihmisiä tämä maailma päällään kantaa. Ihmiset on niin kieroja ja sairaita ettei normaali ihminen halua sitä uskoa. Se menee käsityskyvyn ulkopuolelle.. mutta ei ne asiat häviä sillä ettet halua todellisuutta kohdata. Kaikista parasta on että vahvistaa itseään. Tärkeintä on se mitä ITSE ajattelee itsestä ja tästä maailmasta. Sillä ei ole väliä mitä muut ajattelevat, koska ne ei elä tätä sun elämää. Sä itse kannat tätä sun päätä mukanasi joka paikkaan. Itsesi kanssa sun pitää elää ihan koko ajan. Itseä ei voi paeta. Et voi irrottaa päätäsi ja jatkaa matkaa. Se sama pää ja mieli kulkee sun mukana koko ajan.

Mä en oo mikään hankala ihminen vain sen takia että ymmärrän asioita. Mua on ihan turha enää kenenkään syyttää koska se syy ei ole koskaan suoraan kenessäkään.. Tää systeemi on mikä on. Jotain yksittäistä ihmistä ei voi syyttää siitä miten tää systeemi toimii. ja mitä järkeä on etsiä aina syyllinen ja sitten pestä kätensä asiasta. Ei se ole millään tavalla rakentavaa. Ei se ratkaise mitään ongelmia eikä elämä ole niin yksinkertaista ja mustavalkoista.. Jokainen toimii niissä puitteissa mikä on mahdollista. Aina on vaihtoehtoja mutta ei yksi ihminen voi muuttaa koko maailmaa, eikä kaikkeen voi vaikuttaa..

Kun haet apua ja sulle tulee entistä huonompi olo niin kertoo aika paljon tästä Suomen terveydenhoidosta. Aika lailla tässä menettänyt uskoni ihmisiin vaikka niitä järkeviäkin ihmisiä on. Jostain syystä ne kusipäät vaan aina valikoituu just mun kohdalle ja alkaa ihan tosissaan kyllästyttämään. Kuinka monta kertaa ihmistä voidaan potkia päähän ennen kuin se ei enää hae apua enää ollenkaan.. Aika lähellä on nyt. Ehkä tavoite onkin olla mahdollisimman ilkeitä ja kusipäisiä niin ihmiset ei enää hakis apua. Sillä tavalla saadaan vähän jonoja vähennettyä. Ja mua ei pätkääkään kiinnosta enää että mitä ne ajattelee. Ajatelkoot mitä lystää musta. Mä en ala enää kuuntelemaan sitä nöyryyttävää puhetta, aivan kuin mä olisin joku aivovammainen ja aivan kuin mä en itse tietäisi mikä mulle on parhaaksi. Parasta olis kun sais lopullisen eläkkeen niin ei olis enää pakko käydä kuuntelemassa sitä joka kuukautista vittuilua siitä että olenko tehnyt taas tarpeeksi ja jos sitten olen niin saa jotain taputuksia päähän että hyvä tyttö. Ei tuollainen "apu" auta mitään! Siellä on koko systeemi ihan päin persettä. Ihmisiä pitäisi kuunnella ei neuvoa! Ei kaikki mielenterveysongelmaiset ole typeriä tai avuttomia. Ei kaikille tarvi opettaa jotain elämänhallintaa. Koko systeemi on niin kivikaudelta ja ihmisiä kohdellaan välillä kuin jotain rikollisia. Että ihan kuin olisit itse aiheuttanut tilanteesi olemalla vain niin typerä. Syömällä epäterveellisesti tai liian vähäisellä liikunnalla. :/ Tai kai mä olen vain itse syyllinen kaikkiin kaltoinkohteluihin mitä olen kohdannut. MUSSAHAN SE VIKA AINA ON!

Hyvinvointivaltio (?)

Täällä Suomessa ei ole mitään turvaverkkoa. Tai on mutta siinä on isoja aukkoja etkä todellakaan voi olla varma että joku sua auttaa kun olet hädässä. Siksi on pakko opetella tulemaan toimeen omillaan tai turvautumaan läheisiin. Niin karu on todellisuus. Kunpa ihmiset tajuaisivat sen. En kutsuisi tätä maata enää hyvinvointivaltioksi. Millainen hyvinvointivaltio jättää sairaat sairaalan ulkopuolelle, ei edes päästä lääkärille? Millainen hyvinvointivaltio kiduttaa työkyvyttömiä ihmisiä vuositolkulla antamatta niiden tarvitsemaa eläkettä? Kieltää terapian terapiaa tarvitsevilta? Jne. jne. esimerkkejä olisi useita. Tämä maa on hyvinvointivaltio harvoille ja valituille.

Ihmisoikeudet

Toista ihmistä ei voi omistaa. Se on täysin naurettava ajatus koska ihminen ei ole mitään OMAISUUTTA. Kannattaisi monen ihmisen tutustua ihan perus ihmisoikeuksiin joihin kuuluu vapaus. Ihminen on lähtökohtaisesti vapaa olento. Vapaa toteuttamaan itseään ja omaa tahtoaan.. Toki samalla pitää kunnioittaa myös toisen ihmisen vapautta ja omaa tahtoa, sekä yksilöllisyyttä jne. Eli samalla kun otat itsellesi ihmisoikeudet, niin samalla sun pitää myös kunnioittaa toisen ja toisten ihmisten oikeuksia. Kukaan ei voi vaan ottaa omia oikeuksia itselleen ja samalla rikkoa muiden oikeuksia! Mutta jos ihminen ei ole koskaan elämässään ollut OIKEASTI VAPAA, niin miten sellainen ihminen voisi kunnioittaa toisen ihmisen vapautta? Ei mitenkään, koska tälläinen ihminen ei edes tajua että jokaisella on oikeus elää kuten itse haluaa.

Elämän tarkoitus ei ole elää täydellisesti vaan TÄYDESTI ja virheitä tehden koska niistä oppii parhaiten. Enkä ymmärrä miksi ihmisen pitäisi muka osata ja tietää kaikki asiat heti. Ei kukaan synny valmiina. Ihminen kehittyy henkisesti koko ajan. Eikä tarkoitus ole myöskään istua rannalla valittamassa miten väärin ne muut elää vaan elää omaa elämää ja antaa muiden olla sellaisia kuin ne on, ja antaa niiden itse tehdä virheitä, antaa niiden itse valita elämänpolkunsa...

Ihan turha syyttää muita ihmisiä omista valinnoistaan. Kukaan ei ole pakottanut, ihminen on ihan itse VALINNUT. Kukaan ei tule sun kotiin uhkaamaan sua aseella ja sanomaan että on pakko tai että sun pitää. Kellään ei yksinkertaisesti ole oikeutta puuttua toisen aikuisen ihmisen elämään ja vapauksiin vaikka muuta väittäisivät. Jokainen ihminen on lähtökohtaisesti vapaa, ja oikeutettu toteuttamaan omaa yksilöllisyyttään muita loukkaamatta. Jokaisella on oikeus itse valita työpaikkansa, asuikuntansa, seurustelukumppaninsa, vaatetuksensa, ajatuksensa, mielipiteensä jne. Ja jos joku näitä oikeuksia loukkaa on ihmisellä OIKEUS puolustaa omia oikeuksiaan. Kukaan muu ei niitä oikeuksia puolusta. Ihmisen pitää ihan itse se tehdä.

http://www.amnesty.fi/tyomme/ihmisoikeudet/ihmisoikeuksien-julistus/

Normi

Normiin pakottaminen tuhoaa ihmisen yksilöllisyyden ja persoonan.. Mitä on "normaali"? Onko se keskiverto ihmisistä? Miksi ihmisiä yritetään kontrolloida pakottamalla heidät normiin, elämään täysin normaalisti? Mitä vikaa yksilöllisyydessä on? Onko se uhka jollekin koska alkaa tuntua siltä. Herran Jumala jos ilmaiset vähääkään omaa mielipidettäsi ja yksilöllisyyttäsi niin kuolo korjaa sut. Pitää olla mahdollisimman hiljainen, näkymätön ja normaali ettet aiheuta ongelmia. Ihan kuin sussa olis jotain vikaa.