Onnellisuus ei ole olosuhteista riippuvainen eikä nouse tai laske sen mukaan kuinka paljon rahaa ihmisellä on vaikka näin näyttävät jotkut olettavan. Esim. jos joku on vaikka pienipalkkaisessa työssä niin oletetaan heti, että on sillä varmaan kurja elämä kun niin vähän rahaa saa.. Ehkäpä se pienipalkkainen ei välitä rahasta niin paljon ja elää pienimuotoisesti ja on ihan onnellinen elämäänsä.. Ei kaikkien tarvitse saada omakotitaloa, vakituista työpaikkaa, kesämökkiä jne. Jotkut ihmiset ovat vähään tyytyväisiä. Mutta joidenkin on ihan hirveän vaikea ymmärtää sitä, että kaikki ihmiset eivät haaveile samoista asioista. Mä haluan vaan, että mut jätetään rauhaan eikä yritetä tuputtaa oman elämänsä reseptejä mulle, koska mä en halua elää niin kuin ne elää. Mä haluan elää niin kuin minä itse omassa sisimmässäni haluan. En halua elää muka-täydellistä elämää oikeasti sisimmässäni hyvin onnettomana ihmisenä. Koko ajan haaveillen jostain paremmasta, ja seuraavasta saavutuksesta, seuraavasta kesämökistä tai asunnon parannuksesta. Koko ajan peläten että mitä jos tämä kaikki minkä olen rakentanut sortuukin alas. Että mitä sitten tapahtuu. Koko ajan peläten työttömyyttä, sairastumista, sitä että ulkonäkö rupsahtaa, sitä että kumppani jättää, sitä että muut näkevät kuin huono ja heikko oikeasti olet. Mä en halua pelätä koko ajan enkä koko ajan miettiä mitä muut ihmiset ajattelee. Se ei ole elämää. Se on vankila!! Se on tekoelämää, teennäisyyttä ja valheellisuutta ja mä tiedän etten ole oikeasti sellainen ihminen. En ole koskaan ollut.