Ei voi syyllistää vain mielenterveysongelmaisia ja kieltäytyä näkemästä asioita jotka on pielessä koko yhteiskuntajärjestelmässä. Ei voi myöskään mielenterveysongelmainen itsekään kieltäytyä näkemästä omaa osuuttaan asioissa. En vaan tiedä että mikä on sitten normaalia. Kuinka hyvin pitää sopeutua että olet normaali. Eikö ole jollain tavalla sairasta sopeutua hyvin sairaaseen ympäristöön. Kyllä mä haluan sopeutua mutta en vain oman persoonallisuuteni ja arvoni uhraamalla.. Kaikilla on oikeus elää tässä maailmassa. Ei voi sanoa että sinä olet turha, koska et sopeudu ja nyt sut sitten jätetään täysin oman onnesi nojaan. Että mitä et sopeudu senkin hylkiö. Eikö mun ajatuksilla pitäisi olla jotain merkitystä? Enkö minä saa sanoa mitä mieltä olen tästä maailmasta ja miten täällä pitäisi toimia? Pitäisikö esim. sortoon suostua ja alistua. Pitääkö se hyväksyä? Sekö se tekee ihmisestä hyvän? Osa on jopa niin typeriä että ne yrittää opettaa sulle että sun pitää vaan alistua joka paikassa. Ei helvetti miten sekaisin ihmiset ovat. Ei ole vain kahta vaihtoehtoa, alistaa tai alistua. Elämä ei ole mustavalkoinen.