Hullu

Noilla lääkkeillä yritetään tehdä ihmisistä mahdollisimman tavallisia ja siinä ollaan onnistuttu ja samalla tehty mut niin onnettomaksi etten ole koskaan ollut niin onneton mutta kai se on "vain elämää". Mä en enää suostu syömään mitään lääkkeitä. Mielummin olen sitten vähän hullu kuin manipuloitu hullu. Ja anteeksi vaan mutta ei ne lääkkeet mitään auta. Ne vaan turruttaa sun aivot niin pehmeäksi että sun ajatuksia voidaan ohjata "terveempään"=tyhmempään suuntaan. Kaikista ihmisistä pitää tehdä palikka-aivoja. Mä en koe tarvetta rajoittaa mun ajattelua ja katsoa tätä maailmaa jostain ahtaasta näkökulmasta. Mä en ole tyhmä enkä mä tarvi ketään kertomaan mulle että mun ajatukset on vääriä. Ei ajatukset voi olla vääriä. Enkä mä koe tarvetta mennä johonkin kognitiiviseen terapiaan jossa "opetellaan uusia ajattelutapoja". Ei mun ongelmat johdu siitä että mä en osaa ajatella oikein. Ne ongelmat pitää kohdata ja ratkaista eikä lakaista maton alle tai laittaa laastaria päälle. Mä en ainakaan halua elää niin, mutta näköjään sitä ei ymmärretä. Ihan turha siis selittää. 

En tiedä voinko koskaan tavata niin järkevää terapeuttia joka olis samalla aaltopituudella. Jos se terapia on vaan jotain manipulointia jossa sulle kerrotaan että noin ei saa ajatella, että sä ajattelet liikaa tai liian monipuolisesti niin olkoon.. Lääkkeillä yritetään pehmentää sun aivot ja valmistella sut terapiaan jossa sut muka ohjataan oikeaan suuntaan. Oikeasti yritetään saada sut miettimästä sitä miten sairas tämä yhteiskunta on ja saada sut tätä kautta "toimivaksi jäseneksi yhteiskuntaan". Kellekään ei näytä tulevan mieleen että ehkä se masennus pitää käydä läpi? Että ehkä sillä on joku tarkoitus. Ehkä ne elämän kriisit pitää käydä läpi eikä turruttaa lääkkeillä. Ja sitten ne kuvittelee olevansa niin helvetin fiksuja ja väittää että sä oot vain hullu ja nauraa sun jutuille. Yksi psykoterapeutti vaan melkein huusi mulle että "nämä asiat on tosiasioita sun pitää ymmärtää!" Ja että "mulle sitten selitellä mitään". No minkä takia se on opiskellut terapeutiksi jos sillä ei ole minkäänlaista kärsivällisyyttä? Lähinnä tuntui silti että se halusi että mä vaan tottelen jotain käskyjä ja uskon kaiken mitä se sanoo. Ihan kuin mä olisin ollut joku pikkulapsi ja se olisi ollut joku opettaja joka kertoo sulle miten tässä maailmassa eletään. 

Haistakaa paska. Eikä haittaa vaikka olisin ihmisten mielestä ihan hirveä, hankala ja hullu. Olkoon sitten. "Epävakaat on hankalia, eivätkä kestä auktoriteettihahmoja". No mitä sitten? Pitäiskö kestää? Eiköhän se peruskoulu ollut jo tarpeeksi. Vieläkö sitä manipulointia ja asioiden hakkaamista sun päähän pitäisi jatkaa vielä aikuisena? Onko ihmiset jotain robotteja jotka toimii käskystä, jotka ei osaa ajatella itsenäisesti jotka menee vain eteenpäin eikä edes tiedä minkä vuoksi?? Minkä takia ihmisten tunteita ja ajatuksia ei uskota. Minkä takia ne pitää leimata hulluudeksi? Senkö takia että ne ajatukset ovat uhka tälle yhteiskunnalle joten se ihminen pitää leimata hulluksi niin että sä alat itsekin epäilemään kaikkia ajatuksia niin pahasti että kohta et osaa enää edes ajatella!?