Se että ihminen elää edes pikkuisen keskimääräistä erilaisemmin katsotaan se sairaudeksi joka pitää ehdottomasti muuttaa ja josta pitää tietysti huolestua. Voi hyvänen aika. Jokainen ihminen on yksilö, kaikki erilaisuus ei ole sairautta!

Mä koen että tää yhteiskunta kieltää mua elämästä sillä tavalla minkä mä koen oikeaksi. Mitä sitten jos sairaana ei aina jaksa olla niin kärsivällinen kuin "pitäis". Mitä vitun väliä sillä on?? Häh? Mä en ymmärrä. Kuka laatii säännöt että miten sun pitää elää että olet normaali? Mitä jos poikkeat siitä normista edes vähän, niin tekeekö se susta automaattisesti sairaan ja hullun jonka pitää ehdottomasti muuttaa käytöstään vaikka kyse olisi ihan jostain pikkuasioista? 

Esim. mun kärsimättömyyttä ja impulsiivisuutta joka kuuluu tähän sairauteen on ihmetelty vaikka mun mielestä jos ihminen on sairasvaiheessa niin ei se silloin käyttäydy ihan normaalisti eikä siinä ole mitään ihmeellistä tai muutettavaa, koska se kestää vain sen tietyn ajanjakson!! Miksi ihmisen pitäisi koko ajan käyttäytyä "normaalisti". Mitä vittua se normaali-sana edes tarkoittaa? Siis käyttäytyä niin kuin yhteiskunta haluaa sun käyttäytyvän tai jonkun keskiarvon mukaan? Mitä jos ihminen ei itse koe kärsivänsä käytöksestään niin onko se silloin pakko muuttaa (jos ei muuta käytöksellään vahingoita)?