Ei ihminen parane kenenkään toisen aikataulussa. Paranemiselle ei voi laittaa jotain aikarajaa, eikä psykiatrisessa hoidossa voi olla mitään tulostavoitteita! Jos kuntoutustukiakin, määräaikaisia eläkkeitä kirjoitettaisiin ja myönnettäisiin pidemmäksi aikaa heti alussa niin ihminen ehkä pystyisi antamaan itselleen tarpeeksi aikaa toipua ja levätä koska monet ovat kamppaileet sen olonsa kanssa vuosikausia. Joten sitten kun he uupuvat tai masentuvat niin siitä paranemiseen ei riitä välttämättä vuosi. Jos sulle on vuodeksi kirjoitettu kuntoutustukea niin sä saat koko ajan pelätä että milloin se loppuu ja milloin on hoitokokous jossa päätetään haetaanko jatkoa, eli se jatkon hakemisen päätös pitää tehdä mielellään väh. 3kk ennen jo myönnetyn kuntoutustuen loppua. Eli jo puolen vuoden kuntoutustuella olon jälkeen saat alkaa pelkäämään että paranenko mä ja mitä jatkossa tapahtuu. Ei mitään järkeä siis.. Vähintään kaksi vuotta pitäisi se kuntoutustuki olla että ihminen pystyisi ihan kunnolla hellittämään ja antamaan itselleen sen ajan toipua mitä se OIKEASTI tarvitsee. 

Se ei ole laiskottelua vaan ihan oikeasti toipumista. Lisäksi kuntoutustuellahan voi osallistua erilaisiin kuntoutuksiin. Miten sä ehdit vuodessa antaa itsellesi ensin aikaa toipua ja sitten vielä osallistua johonkin kuntoututukseen jossa sun toimintakykyä yritetään nostaa? Et mitenkään. Tottakai se toipumisaika on yksilöllistä, mutta jos kyseessä on vaikea sairaus tai sairauksia niin siihen pitäisi kyllä ihmiselle antaa tarpeeksi aikaa parantua ja kuntoutua. Se on hyödyksi myös yhteiskunnalle. Pitäisi tehdä päätöksiä pitkällä tähtäimellä eikä aina vain pihistellä kaikessa, joka pitkässä juoksussa tulee kalliimmaksi. Eikä ihmistä auta se että sitä koko ajan hoputetaan, että no etkö sä ole jo kuntoutunut, ja etkö sä jo jaksa tehdä sitä ja tätä. Mitä se patistelu auttaa? Ei mitään, ellei sitten oleteta että se ihminen ja ihmiset ovat pohjimmiltaan jotenkin laiskoja ja yhteiskunnan pitää heitä kurittaa ja kontrolloida! Toisin sanoen, ihmisiin ei uskota. Joten tärkeintä on että ihminen itse uskoo itseensä.., vaikka kukaan muu ei sitä tekisi.