Joskus pitäis äänestää jaloillaan.. Ihmistenkin kanssa, ja olla olematta tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka alistaa ja tuomitsee sua koko ajan. Tuntuu ajoittain että eläimiäkin kohdellaan paremmin kuin ihmisiä. Ei vaan voi käsittää ihmisten julmuutta ja suoranaista typeryyttä. Ei koiriakaan kasvateta niille huutamalla ja niitä potkimalla. Kuitenkin osa ihmisistä varsinkin vanhan polven ihmisistä kuvittelee että fyysisesti ja henkisesti kurittamalla (alistamalla) ihmistä saadaan hänestä "kunnollinen", toisin sanoen alistuva. Käsittämätöntä. Ja kyllä joudun kohtaamaan asioita jotka ovat sanoinkuvaamattoman hirveitä. En ole sitä valinnut mutta en voi myöskään sulkea silmiäni todellisuudelta. Jokainen on valintansa tehnyt, alistumisensakin. Vaikka se olisi tiedostamatta tehtykin. 

On minun tehtäväni päästä irti niistä kahleista ja alistumisesta. Se on minun velvollisuus itseäni ja elämääni kohtaan. Päästää irti ihmisistä jotka mua alistaa ja pahoinpitelee. En ole missään velvollisuudessa tavata ihmisiä jotka kohtelevat mua kaltoin. EN MISSÄÄN. Minä olen isompi ihminen kuin he ovat koskaan olleet tai koskaan tulevat olemaankaan. Ymmärrän ja tiedostan sen että ihminen ei voi valita vanhempiaan, mutta aikuisena voit valita miten asioihin reagoit, ja jos jatkat väärinkohtelun sykliä olet itse vastuussa siitä. Minä tiedän että olen hyvä ihminen, minä tiedän etten ansaitse kaltoinkohtelua eikä minun tarvitse sitä sietää. En aio ottaa uhrin roolia ja jatkaa alistumista. Ei. Minä pärjään omillani. Minä määrään elämästäni. Minä itse. Ei kukaan muu.