tiistai 11. maaliskuuta 2014

Miten sitä antaisi itselleen luvan olla onnellinen ja positiivinen. Mitä positiivista mukavaa tekemistä sitä vois keksiä? Välillä tulee ihan kamala tarve saada jotain positiivista mukavaa itselle koska pyörin siinä itsesäälissä ja vihassa niin paljon. Tv-komediat on ihan hyvä vaihtoehto. Toinen voisi olla se että menee kaupungille ja ostaa jotain pientä kivaa itselleen, tai käy vaikkapa kahvilassa. Jotain pientä. Ongelma on vaan ollut se ettei ole sitä aiemmin sallinut itselleen. Silloin on aika vaikeaa olla hyvällä päällä. Kaikki kun johtuu jostain. Kukaan ei ole vihainen tai negatiivinen ilman syytä. Kukaan ei synny vihaisena tai ole perusluonteeltaan vihainen. Osa ihmisistä kriisitilanteissa tai vaikeassa tilanteessa kehittää sen vihakuoren ja ärsytyksen päälle. Mulla se ainakin on ollut selviytymiskeino pienestä lapsesta, tai ehkäpä enemmänkin reaktio epäoikeudenmukaisuuksiin ja pahaan oloon, mutta sitten taas kun olen tasapainossa olen kaikkea muuta kuin sellainen. En ole koskaan harrastanut mitenkään erityisemmin esim. toisten ihmisten arvostelua ja haukkumista huvin vuoksi, en edes pienempänä. Yleensä, tasapainoisensa en koe tarvetta nostaa itseäni muiden yläpuolelle koska tiedän ettei se ole tervettä.. ja osaan pitää egoni ns. aisoissa. Ja usein ihmetyttää miten osa ihmisistä sitä ei osaa tehdä, eivätkä osaa katsoa omaan sisimpäänsä, mutta kaipa ne eivät ole vain koskaan sitä oppineet. Mutta kun olen ollut ihan sekaisin ja huonostivoiva olen itsekin kaikkea noita epäterveitä tapoja toteuttanut. Se ei kuitenkaan ole se kuka oikeasti olen, ja miten oikeasti edes siedettävässä olotilassa käyttäytyisin. Kyllä kärsimys aiheuttaa paljon kaikenlaista. Osa masentuneista saattaa pahimmassa tilanteessa olla tosi kamalia läheisilleen. Kun tuska ylittää sietokyvyn rajat ihminen ei enää pysty pitämään sitä kipua ja kärsimystä itsellään ja kun hän ei muita keinoja keksi hän purkaa sen ulospäin.. Osa tietysti saattaa vahingoittaa itseään esim. itsetuhoisuudella. Riippuu varmaan temperamenttieroista miten ihminen sen kivun kohtaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti