Rakkaus ei ole ensisijaisesti suhde johonkin tiettyyn henkilöön; rakkaus on asenne, ihmisen koko luonnetta sävyttävä suhtautumistapa maailmaan. Jos ihminen rakastaa vain yhtä ainoata toista ihmistä ja on välinpitämätön muita kanssaihmisiään kohtaan, hänen rakkautensa ei ole rakkautta vaan pelkkää biologista liittymistä tuohon toiseen henkilöön tai sitten itserakkautta laajennetussa muodossaan. Kuitenkin useimmat ihmiset kuvittelevat, että juuri kohde määrää rakkauden eikä kyky rakastaa. "
"Lähimmäisenrakkaus on rakkautta samankaltaisten kesken: mutta vaikka me olemme samankaltaisia, emme aina ole samassa asemassa; sikäli kuin me olemme inhimillisiä olentoja, olemme kaikki avun tarpeessa. Tänään minä, huomenna sinä. Mutta tämä avun tarve ei merkitse sitä, että toinen on avuton ja toinen mahtava. Lähimmäisenrakkaus on ensi kädessä avuttoman rakastamista, puutteessa olevan rakastamista, vieraana vaeltavan rakastamista. Vasta silloin alkaa olla kysymys tosi rakkaudesta , kun rakastetaan niitä, joista ei ole mitään hyötyä. Tuntiessaan myötätuntoa avutonta kohtaan alkaa ihminen tuntea rakkautta lähimmäistään kohtaan; itseäänkin rakastaessaan ihminen rakastaa avun tarpeessa olevaa, heikkoa ja epävarmaa inhimillistä olentoa. Myötätuntoon sisältyy tietoa ja tunne yhtäläisyydestä."
http://www.kirkkonummenseurakunnat.fi/data/liitteet/rakkaus_taitona.pdf
Ihmiset joskus esittävät epäitsekästä, tai kuvittelevat oikeasti olevansa epäitsekkäitä, koska uhrautuvat. Heidän mielestään hyvä ihminen uhrautuu kaikille ja kaikkeen.. Uhraavat ITSENSÄ. Aivan kuin heillä ei olisi mitään merkitystä. Aivan kuin he itse olisivat täysin arvottomia. Että he ansaitsevat oikeuden elää vain kun koko ajan antavat ja antavat. He itse eivät omasta mielestään ansaitse mitään, yhtään mitään.. Salaa he kuitenkin vihaavat niitä ihmisiä joille uhrautuvat. Hehän kuvittelevat että joku on pakottanut heidät uhrautumaan. He ovat vihaisia niille joille antavat koska nämä ihmiset joille he uhrautuvat EIVÄT KOSKAAN VOI ANTAA HEILLE SITÄ RAKKAUTTA MIKÄ HEILTÄ SYDÄMESTÄÄN PUUTTUU. ELI RAKKAUS ITSEÄ KOHTAAN. Kukaan muu ei voi tätä tyhjää aukkoa täyttää. Se on täysin mahdotonta. Kukaan ei voi tälläistä ihmistä rakastaa tarpeeksi. HEIDÄN PITÄÄ ITSE RAKASTAA ITSEÄÄN. Ei toinen yksinkertaisesti voi täyttää sitä tyhjyyttä mikä sen toisen ihmisen sisällä on. Jokainen on ihan itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan ja onnellisuudestaan. Ylipäätään jokainen on pääsääntöisesti vastuussa itse itsestään, näin se vain menee. On hirveän suuri vääryys että tervettä itsekkyyttä pidetään kielteisenä asiana. Ja tähän syyllistämiseen saattavat ottaa osa nekin joiden pitäisi auttaa koska pitävät virheellisesti tervettä itsekkyyttä epäterveenä omien haavojensa vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti